Ruokaahan voi tehdä lähinnä kahdella tavalla; lämmittää raaka-aineita ja ehkä lisätä jotain, lopputulos ei kovinkaan kaksinen ole mutta lähteehän sillä nälkä. Toinen vaihtoehto on maukkaan ja herkullisen ruuan valmistamisen opetteleminen sekä erilaisten maustamistapojen opettelu. Pitää myöskin tässä jälkimmäisessä tapauksessa opetella erilaisten salaattien valmistaminen, salaatit ja vihannekset meillä ainakin kuuluvat jokaiselle aterialle; ovat myöskin perusedellytys terveelliselle ruokailulle.
En myöskään lähtisi toisen ruuanlaittoharrastusta nimittelemään konstailuksi; en tosin ole kokki mutta toisaalta, olen melko perusteellisesti yrittänyt perehtyä perheemme arkiseen ruuanlaittoon.
Tällä hetkellä opiskelen lähi-idän, aasialaisen ja ylipäätään Välimeren maiden maustamisen ja maustetahnojen valmistamista ja maustamisen perusteita. Muutama onnistuminenkin on ollut.
Edellisen lisäksi arvostan aivan tavallisen perinneruuan valmistamista; karjalais/venäläistä ruokaperinnettä, perinteisiä arkiruokia, erilaisten kalojen ja kalatuotteiden valmistamista jne.
Jos yrittää opetella valmistamaan maukasta ja ravitsevaa ruokaa; ei siinä todellakaan ole kyse kikkailusta vaan itsensä kehittämisestä ruuanlaiton vaativalla areenalla.
Mausteet ovat erittäin mielenkiintoinen oma maailmansa ja jos ajattelee kuinka paljon erilaisia mausteita, maustetahnoja jne.jne. on tarjolla vs. mitä oli joskus menneisyydessä niin eksoottisemmatkin kokeilut ovat kaikkien saatavilla.
Niin, katos Mika, olen keskittynyt lähinnä noiden maustetahnojen valmistamiseen ja käyttöön. Nytkin minulla on kaksi 5vrk umpisuolauksessa ollutta, huuhdeltua ja kuivattua naudanfilettä tuolla koukuissa varaston orressa, odottamassa, että saan sarviapilansiemeniä ja pystyn tekemään maustetahnan niille seuraavaksi viikoksi.
Sanoisinko, että tämä ruuan maustaminen on jopa eräänlainen taiteen laji; siinä voi toteuttaa omia näkemyksiään.
Siitäkin huolimatta; suomalainen perusruoka ja perinneruoka ovat kaikkein lähinnä sydäntäni.
Kalle, ymmärsin kyllä harrastuksesi maustetahnojen tekemiseen, mutta oma pointtini oli se, että nykyään maustemaailma kaikkine kirjoineen on kaikkien saatavilla Prismojen ja Citymarkettien maustevalikoimissa.
Lisäksi on lukematon määrä verkkokauppoja, jos ei itsellä ole mielenkiintoa valmistamiseen, niin ei tarvitse kuitenkaan jäädä paitsi.
Se on totta. Olen erityisesti keskittynyt mainitsemieni alueiden erilaisten mausteiden käsittelyyn.
Esim kurkuma maistuu paljaaltaan suorastaan pahalta mutta keittoon ja kastikkeihin sekoitettuna sen maku muuttuu. Sarviapilan siemen maistuu happamelta mutta kun sen paahtaa kuiviltaan, siitä tulee pähkinämäinen, öljyssä paahdettuna maku muuttuu jopa makeahkoksi, lisäksi se, kuten kurkumakin sisältävät runsaasti antioksidantteja. Valkosipulin maku muuttuu kun se karamelisoidaan, siitä tulee makea.
Tuoreyrteistä kokeilen erilaisia yhdistelmiä soseuttamalla.
Tämän tyyppisiä kokeiluja olen tehnyt jo pitkähkön ajan.
Kauppojen maustetarjonta on aikalailla rajattua, kurkumaa joskus löytää. Poppamiehen kastikkeet ja rubbit; en ole niihin ihastunut.
Kyllä maustaminen on yksi keino saada lisää potkua.
Työkaverini menneeltä ajalta ei aloittanut ruokailua ennenkuin oli maustanut Kikkomanilla syötävänsä – minusta hän kyllä pilasi ruuan alkuperäisen maun.
Ensin oli suolat sokerit ja sinapit.
Sitten monet pippurit ml. curryt, kurkkuma ja katajanmarja.
Kasvien kukinnot kuten voikukka, kehräkukka, kuusenkerkkä, koivunsilmutkin
Sitten yritit; tilli, kumina, persilja, ruohosipulit, valkosipulit, basilikat, timjami, meirami, korianteri, rakuuna, rosmariini, lipstikka ja salvia
Edelleen eri väkevyiset jalopenot, peperonit, oliivit
Sitten maustekastikkeet kikkoman, vorcesterit, balsamicot, mauste-etikat
Erilaiset juurekset antavat erilaisia makuja keittoihin.
Kuivatut maustesienet muserrettuina kuten musta torvisieni, suppilovahvero, tatitkin
Edelleen miedot ja väkevät alkoholit ml. olut moniin eri tarkoituksiin ja se ala on laaja
Kaikkia noita, kun sotkee tietoisesti erilaisiin ruokakokonaisuuksiin ja maltilla- hyvää tulee.
Ai niin, yksi tärkeä, joskin harvemmin tulee käytettyä mm. kauniin värin antava sahram. Lähes saman värin saa curryllä ja sinne päin kurkkumalla.
Leivonta vielä erikseen. Oma lukunsa on säilöntäkin.
Kurkumaa kutsutaan usein Intiansahramiksi, ”köyhän miehen sahrami”; erotuksena sahramista, joka on maailman kallein mauste.
Kurkumaa käytetään curryn valmistuksessa.
Curry valmistetaan perinteisesti n kymmenestä eri mausteesta, mukana mm kurkuma, sarviapila,korianteri, juustokumina, sinapinsiemen, kardemumma, muskotti, chili, kaneli ja laakerinlehti.
Onko juureksissa mitään makua antamaan ?
– eri perunalaaduissa on selviä eroja esim. kiinteät nicola ja siikli uusina vrt, muut, vaatii hyvän suolan maun nosteeksi
– lanttu ja nauris ovat erinomaisia makujuureksia keitoissa ja tuovat väriä, kaskinauris raakana herkullinen
– bataatti antaa puna-keltaista väriä, maku hieman makeahko. Edelliset kaikki laatikkoruokiinkin
– juuriselleri oman laatuisensa ( myös lehtiselleri), palsternakka mieto kuten porkkanatkin
– mustajuuri on hieman parsan makuinen harvemmin saatavissa oleva arvostettu herkku
– maa-artisokka erottuvan omamakuisensa keitto-sosejuures. Tärkkelys inuliinia, joka sopii hydraatin laatunsa puolesta diabeetikolle. Pierettää useita.
– punajuuri borsseissa ja salaateissa. Värjää kaiken
– inkivääritkin on juures ja erittäin voimakas ja monipuolinen enemmänkin mauste moniin ruokiin ja juomiin
– piparjuuri voimakas erinomainen tahnamauste ja raaste varovasti esim. kylmäsavulohen kanssa
– sipulit jokainen tietää, jossa väkevyysasteet ja värit vaihtelevat
– valkosipulit oma tieteen alueensa talvivalkosipuleineen ja kukintoineen
Juurekset ovat aivan mahtava makukimara; esim karjalanpaisti ilman juureksia; ei, ei se ole silloin mikään karjalanpaisti. Erilaiset kukot, piiraat, haudutetut juurekset … jne aivan uskomaton makumaailma.