Tuoreimmat | Yle Uutiset | yle.fi
Varsin ajankohtainen uutisointi tältä aamulta. Kuulun siihen ikäpolveen, jolla on joskus ollut aivan oikeasti nälkä, kaupastakaan ei kaikkea saanut. Joku syyttää liian suuria pakkauskokoja jne. Liekkö joillekkin uutinen, että pakkauksia voi kotona esim puolitella ja sitten pakastaa tai muuten säilöä. Em syistä en jaksa ymmärtää, että ruokaa hamstrataan esim jouluksi sellaisia määriä, että kelvollista ruokaa heitetään jopa roskiin.
Toisaalta, meillä on vielä sellaisia ”lisäsuita” joille kelpaa lähes kaikki, on kesyjä sekä villejä.
Tämä yli tarpeen ostaminen on siksikin käsittämätöntä kun meidän seudulla isoja marketteja on läpi pyhien auki päivittäin.
Hävikki on mielestäni liian kaunis tai mauton sana kuvaamaan tilannetta missä ihminen surutta ja sitä pahaksi kokematta heittää ruokaa roskiin. Ovathan ratkaisut kiinni heittäjästä itsestään kiinni, hamstrasin liikaa, ei tämä ollutkaan hyvää, parasta ennen leima liian lähellä, en viitsi maistaa ja haistaa olisiko vielä hyvää muutamia syitä mainitakseni.
Liian helpoksi on monessa asiassa nykymaailma mennyt, vastuuta ei tunneta, omattunnot ovat lakanneet kolkuttamasta, muodostunut uusia normaaleita.
Eikähän ruoka ole ainoa jota heitetään hukkaan, sama koskee pitokelpoisia vaatteita, kännykät muka vanhenevat vaikka hyvin toimivat, moni vaihtaa autonsakin kun uudessa mallissa on paremmin osattu muka pellit taivutella, esimerkkejä tuhlaamisesta riittäisi pitkäksi luetteloksi.
Kaikenkaikkiaan muoti on yksi piru joka sumentaa ihmispolon harkintakyvyn.
Kaupat sentään kierrättävät viimeisen myyntipäivän lähestyessä lähes kaiken.
Vanhan ajan kotitalous kierrätti kaikki seuraavien päivien ruokalistoiksi. ”Koskimiehen” vanha keittokirja.
Muu kierrätys on aika hyvin mallillaan erilaisten kierrätyskeskusten kautta: Pirkanmaan jätehuolto ym. kierrätystorit ( lahjoitukset), joista saa täysin uudenveroisia huonekaluja, vaatteita, astioita ja vaikka mitä vaan. Kirpputorit jne..
Yltäkylläisessä yhteiskunnassa on se toinen varjopuolensa, ruoan hamstraus ja pois heittäminen ja siinä ohessa ylensyönti. Ja naapuri seinän takana saattaa kärsiä nälkää.
Ennen ei ollut pakastimia, ei ollut jääkaappeja, ei ollut kunnon kellareita, joten ei niitä ruokatarvikkeita niin vaan varastoitu. Kellareina toimi jääpalasilla täytetty varasto. Minä en joutunut koskaan kärsimään nälkää, kun kuulun sukupolveen joka suuren osan elintarvikkeita sai omasta tuotannosta. Mitään koskaan ei ollut liikaa ja jotain saattoi puuttuakin, mutta ei elintarvikkeista.
Pitää todeta, että tänä jouluna ruokien ostaminen ja tekeminen on kyllä ollut niin helppoa ja vähäistä, että en muista milloin olisi yhtä laiskasti selvinnyt ja koronahan sen selittää, kun ei ”pikkuväkeä” pääse kylään.
No rehellisyyden nimissä mielummin olisin huhkinut, kuten aiempina jouluina ja saanut sen ”pikkuväen” kylään kuin, että näin, mutta minkä teet.
Roskiin ei ruokaa meiltäkään päädy, ei arkena eikä pyhänä.
Meidän nykytalossamme on peruskallioon louhittu kellari; entinen ns jääkellari, ne jääkuutioiden sillatkin vielä jäljellä.
Kunnollinen maakellari on aivan oivallinen viileävarasto.
Kuitenkin entisaikaan kyllä osattiin kuivaaminen, suolaaminen, savustaminen ja monet muutkin säilöntämuodot.
Itselläni kinkku ja kalat tuli syötyä viimeistä murua myöten. Yksi vuoka porkkanalaatikkoa jäi ja laitoin sen pakastimeen loppiaista varten. Haaskuuteen ei jouluruokaa mennyt.
Ei mee mitään haaskuuteen. Vähän olis kaalisalaatin loppua. Ehkä vien jäniksille. Toivottavasti eivät saa ripulia.
Nyt on pakasteessa evästä siltä varalta, että joutuu karanteeniin tai lipeää jäillä niin, ettei pääse puotiin.