Rikollisuus Helsinki vs Tallinna.

Ken on elänyt Helsingissä 80 – 90 luvuilla ja jo aiempiakin vuosia, omaa tuntuman ko kaupungin rikollisuuteenkin. Väkivaltarikokset, murrot, varkaudet jne.

Kun tullaan 90-luvulle ja siitä eteenpäin, Helsingissä trendi on mennyt huonompaan suuntaan. Aiemmin varsinaisia rikollisjengejä ja järjestäytynyttä, avointa  väkivaltaa käyttäviä ryhmittymiä ei juurikaan ollut; nyt niitä  riittää ja kovinkaan paljon valoa ei ole näkyvissä. Oma osansa ovat mm latvialaiset pienryhmät Suomessa, ja vapaa liikkuvuus Eestin läpi Suomeen ja takaisin.

Jos vertaamme Tallinnaan, kehitys on ollut päinvastainen. Suomen poliisin yhdyshenkilö Tallinnassa, kehuu Tallinnan poliisin tehokkuutta, runsasta teknistä valvontaa, kalustoa ja ammattitaitoa. Eestin poliisi- ja rajavartiolaitos saavat runsaasti kiitosta ja suomalaisen viranomaisen taholta.

Tallinnahan on aina ollut suomalaisten rikollisten turvasatama ja pakopaikka; nyt vaan alkaa käydä ahtaaksi eläminen ja oleminen. Toisaalta, riittäähän noita suomalaisiakin rikollisia vieläkin ja lukuisasti.

90-luku olikin loistoaikaa kaikkine ns ”maanpuolustusryhmittymineen”; tosiasiassa rikollisjoukkoja keräämässä yrittäjiltä suojelumaksuja yms. Usein johtajina olivat venäläis/eestiläiset entiset sotilaat; korkeastikkin  koulutetuja.

Tänä päivänä kuljen kävellen mieluummin Tallinnan katuja; siellä mm kameraverkosto on todella tiheä. Niitä teknisiä laitteita ei monikaan turisti osaa paikantaa mutta kun asioiden parissa olen kouluttajan ominaisuudessa vuosia viettänyt, ei sille mitään voi kun ne tulevat huomioiduksi.

Siispä turvallista matkailua mm Tallinnassa; pakko ei ole mennä sinne pahimpiin paikkoihin ja humalassa. Kyllä Tallinnassa turvallista on kuten paljolti muuallakin, järkevästi liikkuen.