Näin se Pikkumirri viihtyy; ilme kait kertoo viihtyvyysasteen.
Edelleenkin Mirri antaa aina Pikkumirrille etusijan herkuissa; ihan oikeasti ihmettelen.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Näin se Pikkumirri viihtyy; ilme kait kertoo viihtyvyysasteen.
Edelleenkin Mirri antaa aina Pikkumirrille etusijan herkuissa; ihan oikeasti ihmettelen.
On hän nätti ja niin kiltin oloinen. Hyvä kun iso Mirri pitää huolta pikkuisesta.
No, onhan tuo Pikkumirri ihan kiltinoloinen, vaan tässä aamusella kun Moilanen isotteli, Pikkumirrihän räppäsi Moilasta nokalle, Moilanen siirtyi sivuun.
Semmoinen tämä meidän Pikkumirri.
,
Nätti kissa!
Tuosta kuvasta voi päätellä kissan tilanteesta aika paljon.
Asento on hyvin epäkissamainen ja rento, vaikka häärinkin tuossa ihan edessä kameroineni.
Asento on selkeästi utelias, korvat, mainitsinkin jo tuon kehonasennon.
Vaikka lämpötila ulkona oli n 7 astetta, näyttäisi kissa nauttivan altapäin tulevasta lämmöstä.
Olen siis onnistunut luomaan Pikkumirrille aika onnistuneet olosuhteet, uskoisin.
Minä olen elämäni varrella pelannut kymmenien kissojen kanssa, pienien ja isojen. Sama on koirien kanssa niin yhdessä, kuin erikseen ja hyvin ovat sopeutuneet. Aina ne on opetettu sisäsiisteiksi ja hyvin sekin on onnistunut. Siitä vaan alkaa olla aikaa vuosia, jos ei kymmeniä, enkä enää näkisi sitä vaivaa.
Silloin kun vielä oli eläimiä navetassa, niin oli siellä oli yksi, tai kaksi kissaa, ne kuuluivat asiaan ja siihen henkeen. Nyt ei ole jäljellä muuta kuin yli 30m pitkä rakennus, kaikenlaista rojua täynnä. Niin ja niitä hiiriä, tietysti.
Asia olisikin melko yksinkertainen jos kissan voisi ottaa sisälle mutta kun ei voi, jo kertomastani syystä.
Koirathan meillä ovat olleet vuosikymmenet ulkokoiria.