Tämmöinenhän tämä meidän Pikkumirri; melkein kuin aikuinen kissa jo, ainakin pulska se on ja ahmatti.
Vaimo yritti eilen tehdä Pikkumirrin kanssa tuttavuutta; Pikkumirri tuli kyllä kutsuttaessa mutta ei tullut kuin puolen metrin päähän vaimon kädestä.
Kyllä minulle on aika erikoista, että kissa kulkee jaloissani seuraten minua, joskus loittonee muutaman metrin, ei enempää.
Tänä aamuna ei Pikkumirri kömpinytkään mökistään kuten tavallista; kutsumaan jouduin ja tulihan se sieltä ja postipolullemme läksimme ja sitten hain riistakameran ja annoin Pikkumirrille aamupalan.
Sumuinen on kameran mukaan yö ollut, Pikkumirri oli kömpinyt mökistään klo 04,15 ja käynyt ilmeisestikkin aamutoimissaan.
Sumusta huolimatta, yllättävän selkeätä kuvaa tuo kamera tuottaa.
Sumuista on täälläkin ja lämpömittari laskettelee pakkasen puolella, noin -2 astetta.
Juuri valahti lämpötila meillä -0,8, saapas nähdä kuinka tänään muikkua tulee, saavatpa Mirrit taas syötävää
ja jos jää, niin meillekkin.
Pikkunen on kuvassa hieman harmistuneen näköinen. Ei ehkä nauti kuvaamisesta.
Oikeastaan Mage, sanoisin suurimmaksi vaikeudeksi sen kun se haluaa tulla liian lähelle kameraa.
Täällä on 4 astetta pakkasta. On tosiaan totinen kuvassa, mutta lempeän oloinen. Hurmaava kisu.
Pikkumirri on kaikissa kuvissa hieman totisen oloinen mutta kyllä se osaa ”ranttaliksikin” pistää ja silloin sitä vauhtia riittääkin.
Nätti kisuli on ja varmaan osaa leikin niksit hyvin terv tepivaari
Niin meillä oli aamuviideltä 2.6 astetta miinuksella terv tepivaari
Tuosta Pikkumirrin älykkyydestä vielä sen verran; kun menen saunakamariin, jossa kissojen eväät ovat, tiukasti Pikkumirri yrittää änkeytyä sinne. Taas toisaalta kun menen sisälle, Pikkumirri oitis oivaltaa sen; tuonne minä en pääse, ei edes yritäkkään.
En tiedä, moniko aistii sen hyvänolontunteen, jonka aiheuttaa luontokappale, joka tukeutuu Sinuun, saadakseen turvallisen tilan ja ravinnon. Se on varsin pyyteetöntä toimintaa jonka korvaa ylen määrin se, että eläin luottaa Sinuun selvitäkseen elämässä.
Villinä syntynyt nuori kissa, joka lyöttäytyy kanssasi elämään, kiintyy minuun ja myöskin selkeästi osoittaa sen; sanoisin, siinä on elämän suola.
Vaihtoehtona tietenkin ko eläimen elämänkaari saattaisi loppua lyhyeenkin.
Kyllä kissakin osaa arvostaa häntä ken hänen elämisensä eväistä huolehtii.
Siispä nautin ”meidän Mirrien” elämästä; nämä lienevät niitä vanhan miehen mutta elämää nähneen, mietteitä-.