Tämmöiseen uutiseen tänä aamuna törmäsin, mikään yllätys se ei ollut.
Jo 80 – 90-lukujen taitteessa huomasin pankkikorttimahdollisuuden vaikutukset ostokäyttäytymiseen. Ei oikein kaikkien osalta tuo kortin ja käteinen / ostohalukkuus; ei, se ei ihan selvästi liene kaikille sama asia.
Kun eleltiin sitten tuonne seuraavalle ja sitä seuraavalle vuosikymmenelle; korttiostosten määrä varsinkin ns heräteostoksissa selkeästi kasvoi; kauppiaana tuon huomasin ja panin merkille. Sama koski ainakin osittain nettikauppaa.
Ei sen euron vaikutus talousvaikeuksiin merkittävä todellakaan ollut, vaan korttiostokset, pikavipit, yms.
Kyllä minä aloin lainarahalla kauppiasurani; 50 000 :- lainasin kuorma-auton ostoon sekä varaston hankintaan. Lisäksi yritykseni tilillä oli 20 000:- limiitti. Sillä vaan lähdettiin alkuun ja kohtuullisestikkin pärjättiin. On aina helppo syytellä muita talousvaikeuksistaan; peiliinkin voisi joskus vilkaista.
Vanha totuus; suu säkkiä myöden.
Onhan se kortti kätevä ja vielä kun siihen tuli se 50 euron lähimaksu, vai mikä se oli nimeltään. Minä en muista milloin minä olisin rahaa pidellyt käsissäni, no jaa jos ihan hiljaa ja hämärissä sanotaan niin silloin.
No, heh heh Pentti tuo viimeinen lauseesi. Vähän köytän käteistä mutt esim tuolla etelänaapurissamme ei maksupääte ole kovinkaan yleinen pikkuliikkeissä (parturit, kampaajat jne), se veronmaksu tuolla etelä-naapurissammen on vielä Suomeakin vähemmän suosittua ja syynkin arvaan.
Käteistä tarvitsee toreilla, kauppahallissa, parkkimittareissa ja erityisesti Euroopan kaupungeissa. Yksi helvetin rikas kaveri sanoi, että hänellä on aina muutama tonni erilaisina seteleinä kotona. Sanoi, että ei tarvinnut kuin pari kertaa kun pankkkikortit eivät toimineet.
Tuommoisia summia minulla nyt ei juurikaan ole lompakossani kauppiasurani jälkeen ollut; 50 – 150€ kyllä riittää nykyään.
Toisaalta se tonni jos ehkä toinenkin tietysti lompakossani oli, hamaan kotiin pääsyyn. Pitkä reissu.
Yksi viisikymppinen on täyttänyt vuosia lompakossa enemmän kuin kerran, en tiedä, taidan olla siihen jo niin kiintynyt etten raaskisi sitä enää edes käyttää.
Kovin on vähissä käteisen tarve, tai no oikeastaan eipä tule paljon käytyä kaupassakaan, kun emännän työmatkalla on kaikki mahdolliset kaupat niin ei tarvitse juurikaan erikseen lähteä.
Mitään tarpeetonta ei tule ostettua ja tarpeellisista osa, piipputupakkaa myöten tulee ostettua verkkokaupoista, joten ei siinäkään käteinen toimi.
Näin se maailma vaan muuttuu.
Korostaa myös sitä, että perustason matematiikan osaaminen vain on päivästä päivään edelleen kovin tärkeä taito.
Ja toki sitä että jos joskus joutuu käteistä kuljettamaan, kyllä vähän pelottaa. Kymppitonneja on ollut joskus matkassa. Ei omia tosin. Suurin oma käteismäärä matkassa lienee ollut viisi tonnia euroaikaan.
Kuljetinhan minä yhdessä työntekijäni kanssa Forssan kuninkuusravien kassan, 1988, 23,5 milj markkaa silloisen KOP:n tiloihin, seuraavana päivänä 2,7 milj markkaa samoihin tiloihin.
Vähän oli ”kusiaisia selkäpiissä”.
On se vähentynyt melkoisesti on siinä hyviäkin puolia nuot kauppa ryöstöt vähenee rahan osalta koska sitä ei lippaassa ole sellasta määrää
Josta kannattaa riski ottaa kenenkään ryöstäjän ei kannata mennä linnan muutaman koikon vuoksi
Itse en vielä ole paljon maksanut kortilla syystä että saldo pitää itse sitten katsoa netistä
Koska korttimaksu ei mene saman tien kuten ei mene s kaupan pankki koneenkaan terv tepivaari