Kyseinen kuva ehkä hieman selventää; miksi ihan aikuinen mies menee nurin pienehkön kissan takia.
Tämä kuuluu sarjaan ”kissan kepposia”.
Tässä nyt tulkoon mainituksi, Pikkumirri, aina kun pysähdyn, kipaisee nopsaan puskemaan sääriäni, ja saattaa olla niin kiinteästi, että tasapainoni helposti ehkä häiriytyy liikkeelle lähtiessäni.
Ymmärrän aivan hyvin; se on selkeä kiintymyksen osoitus. Tänäkin aamuna, postipolullemme mennessämme, siellä laatikolla, otsalampun valossa vilkaisin, minnehän Pikkumirri, seuraavassa hetkessä sääressäni tunsin pehmeän pökkäyksen; siellähän se Pikkumirri, nilkkojeni välissä.
Vaimokin on jonkun verran yrittänyt kalastella Pikkumirrin kiintymyksenosoituksia, ei kauhean paljon mutta kuitenkin, jos en ole pihassa, Pikkumirri seuraa kyllä vaimoani autolle, siis kehitystä on havaittavaksi määrin.
Minä kun kuten maininnutkin olen, kissoista aika vähän tiedän, nyt olen aivan äimistynyt pienen kissan leimautumisesta ja juuri minuun. Se on hyvin erilaista kuin koiran leimautuminen omistajaansa; monessakin mielin.
Eilen oli eräs huvittava piirre, koskien vanhaa Mirriä; kun ostin kaupasta puolisen kiloa silakkaa kissoille; kuinkas ollakkaan ei kauan kestänyt kun vanha Mirri oli jo saunan terassilla vaatimassa osaansa.
Hieno kuva. Kyllä sinun kelpaa, olet heille tuikitärkeä.
Kait Hannu panit merkille tuon Pikkumirrin säkenöivän kiiltävän turkin.
Vaimo tässä muutama päivä sitten oli lähdössä kaupunkiin; silittäessään Pikkumirriä saneli; mitä möhömaha, johon minä sitten; niin kumpaa tarkoitit?
Tulipahan sitten tänään huomioitua, Pikkumirri alkaa ihan tosissaan miehistyä. Merkkailee reittimme varrelle ”tämä on meidän reviirimme”, ainut lieveilmiö on, että automme oikea etukulma näkyy olevan merkkauksen kohde; hmm se ruostesuojausohjelma, kattaneeko tuo kissanpissit?
Tänä aamuna postipolulla oli kolme tyyppiä; vanha mies, edellä nuori kissa ja miehen takana vanhempi kissa. Siinä sitten laatikon tyhjensimme, sitten aamiaiselle, kissat saunan terassille ja minä sisään.
Ensimmäisen kerran näin eriskummallisen episodin, Pikkumirri nuuhkaisi kuonollaan vanhan Mirrin nenänpäätä, Mirripä ilmeellään viestitti; hei kuule, eivät miehet keskenään pussaile, näin ainakin oletin.
Taas tässä aamusella tuli nähtyä seuraavanlainen näkymä. Molemmat Mirrit odottelivat kun laittaisin heille silakkafileannoksen kummallekkin.
Pikkumirri tuli lääppäisseeksi tassullaan vanhan Mirrin nenää; seuraus. vanha Mirri lääppäisi yhtä hellästi Pikkumirriä.
Siis kaksi uroskissaa kyllä pärjäävät yhdessä; tuo hierargia vaan tulee olla kunnossa.
On hyvin mielenkiintoista seurata kahden uroskissan, molemmat kovin todennäköistä, ns hylättyjä kissoja.
No, ainahan vanhallakin miehellä tulee olla haasteita; elämän suola.