Irtokoira kun runsas viikko sitten tappoi Moilasen. Tänä aamuna sitten toin Lopelta kaksi kevään kukkonuorikkoa. Toinen ilmetty Moilasen inkarnaatio ja vieläpä dominoivampi kahdesta.
Näin se elämä menee; edesmenneen korvaa toinen pääsääntöisesti.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
On se muuten mielenkiintoista näiden maatiaiskanojen nopea sopeutuminen uusiin olosuhteisiin.
Pontevasti muuten kukot jo tunnin kuluttua alkoivat kiekumisen; toinen kuin äänenmurrosikäinen teinipoika, toinen taas melko hienon kiekaisun.
Voi miten monet kerrat olen näiden maattarien aikuistumista seuraillut ja koskaan en siihen kyllästynyt ole. Ovat siinä luonnonilmiö, kuten kaikki muutkin.
Saa nähdä milloin Moilasen seuraaja marssittaa aamulla joukkonsa pihalle. Huvitti kertomuksesi Moilasesta. Toivottavasti noistakin tulee yhtä hauskoja.
Epäilenpä, että aika pian; en ole aiemmin nähnyt näin nuorella kukolla aikuismaisia johtajan eleitä, jos tiedät mitä ne ovat, maatiaiskukoista puheenollen.
Uteliaan rauhallisia pojat ovat, huomenaamulla pääsevät vapaasti pihapiiriin.
Epäilemättä osaavat suunnitella vallankumousta kaikessa rauhassa…
Enpä oikein usko; meillä on aina valta vaihtunut verettömästi, veljeksistä jo nyt erottaa dominoivamman ja aina siihen toinen tyytyy, siis ”veretön vallankumous” ilman mitään juonitteluja.
Näillä itä-suomen punaisilla kovin vähän ”kukkotappeluita ” syntyy, Sen on vuosien kokemuksenikin opettanut.
Osaisivatpahan ihmisetkin.
Saisihan noista komeat sulat kyläpäällikön, kulloinkin ”istuvan härän”, päähineeseen. Minä ottaisin loput paistiksi tai kukkokeitoksi kattilaan.
Meillä on Heikki periaate, että kavereita ei syodä eikä muille syötetä.
On muuten melko haastava laji, tehdä kanasta ruokaa; kokeillut olen 70-luvulla Kallio-opistossa. Nykypäivin kanaa ei kaupan pakastealtaasta juurikaan löydy.
Nykyihmiset puhuvat kanasta vaikka tarkoittavat broileria, tuota tuiki mautonta ihmisen ”luomusta”.
Oikea kana on haasteellinen. Keität sitä 4 tuntia kokonaisena jyvässä mausteliemessä Paloittelet ja teet herkut. Loistava herkku, jos viitsii ja ossa.
Kyllähän tuo kana, kuten mainitsit, herkullinen ruoka-aines on; valmistanut, maistanutkin olen mutta minä en pistä pataan kaveria, joka on ollut silmieni ilona jopa yli kymmenen vuotta.
Kuinkahan moni koiranomistaja laittaisi koiraansa pataan, vaikka koira aasialaisilla onkin aivan tavallinen ruoka-aines.
Jos kanaa saisin marketista (tuskin, jos, ei kuitenkaan kotimaista), kyllä siitä marketin kanasta valmistaisin herkkua ja nimenomaan sen pitemmän kaavan mukaan, yleensä olen kypsentänyt painekattilassa).
Minulle on opetettu, että kana kypsennetään (pitkä prosessi) maustamattomana, Pannulle öljyä ja päämausteet kiehautetaan siinä öljyssä (säästetään maustemäärissä), irrotellut lihat paistetaan ruskeiksi; sitten voidaan valmistaa keittoa, kastiketta tai syödä sellaisenaan. Valmistustapoja on monia, niin kypsennys kuin lopputuotekkin.
.. nuo kirjoitusvirheet kännykällä… tana !
Minä keitin hallista ostamani tuoreet 3 kanaa isossa 10 ltr:n kattilassa pitkään n. 4 tuntia pienellä porinalla. Liemessä selleriä, porkkanaa, sipulia, valkosipulia, mustapippureita, laakerinlehtiä, hieman suolaa, inkiväärin pala, sitruunan kuorta jne.. Täytyy varoa vaahdon ylimenoa.
Osa liemestä siilattuna ja laskeutuneena kirkkaaksi talteen keiton pohjaksi.
Jäähdytys ja paloittelu. Pakkaseen ne, mitä ei tarvittu.
Niin kanassa kuin muissakin, liha lähellä luuta on maukkainta.
Soveltuu keitoiksi, fileet ”paistiksi”, muut pizzan päälle, koivet ja siivet järsittäviksi kevyen makupaiston jälkeen.
Keittämiseen, puuliesi on kätevin ison renkaan päällä, saa vedettyä sivuun tarvittaessa. Vahtimista sekin tarvitsee.
No, tänä aamuna siinä 05.00 avasin poikien tarhan portit. Ketään ei näkyvissä; siis kuten meillä ihmisilläkin, nuoriso on aamu-unista, jopa aamupäiväunista.
Sitten kun Pilkku ja Puolisuklaa olivat tulleet tuntia aikaisemmin ulos, kuuden aikaan veljekset uskaltautuivat ulos. Ihan pihapiiriin.
Sitten tuli järkytys, Mirri, tuo kun tuli normiaamiaiselleen; veljekset saivat hepulin.
Mirri ei ollut montaakaan hetkeä syönnöksellään kun pojat jo älykkäästi totesivat; no tuostahan ei ole mitään vaaraa.
Tuosta MIrrin käyttäytymisestä olisin lukevinani; no, onhan noita ollut jos miten paljon; mitäpä minä niistä.
Pitää vielä lisätä; maatiaiskanoille, aivan untuvikoista lähtien tuo ison linnun ylös piirtyvä kuva on aina vaara.
Taas opin uuden asian, varttuneille nuorikoillekkin kissa ilmeisestikkin on vaara, ihan syntyperäisesti.
Kuvaa hyvin maatiaiskanan logiikkaa; jos uhka ei johda hyökkäykseen, pitänee pohtia asiaa uudelleen. Näin ilmeisesti meilläkin kävi.