Eilen sain vaimokullaltani ihka uudet villasukat; eilispäivän aikana ne puikotteli. 5 tuntia meni aikaa sukkapariin. Kelpaa minun taas kylmiä ilmoja (?) kohdata kun villasukkavarastooni uutta täydennystä sain.
Kahdeksan kuukautta vuodessa kun sukkia pitää olla, niin mikään ei kotikutoista, vaimon kutomaa villasukkaa voita, muita sukkia kun en suostu jalkaani pujottamaan.
Eivät hikoa jalat edes kumisaappaissa, niin, oikeastaan minulla ei ole kuin kumiteräsaappaat ja neopreeniset kumitetut saappaat, Muck-bootsit.
Noin on eivät kostu kun ovat villaa jalat pysyy terveenä eikä ole liioin sieni asioita kynsissä eikä varpaan välissä
Itse käytän lähes koko vuoden vain villasukkaa varsinkin kotona pikkukenkään
pitää laittaa ohuempia kyllähän niihin mahtuu vaikka viidet sukat mutta jalalle ei ole enää tilaa terv tepivaari
Vaimo se ilmoitti eilen, että se eilinen pari oli numero 102, siis 102 paria villasukkia, se on komea määrä, sanoisin.
No on niitä minullakin ei tosin ole kun n 10 paria yhdet alkaa oleen tiensä päässä terv tepivaari
Ka vanhat parsittuinakin kelpaa vielä vuosia.
Se muuten tuo parsittu malli ei välttämättä sovellu paljaaseen jalkaan, varsinkaan jos parsija on; ei osaava = nykyihminen.
Parsiminen onkin oma lajinsa. Minäkin se olen oppinut jo lapsuudesta.
Isompi reikä paikataan ikään kuin tehtäisiin pannunalusia pahvilapulle ”niiseille” poikki punoen.
Muuten pujotellen entisten jäännelankojen väliin varovasti kiristäen, ettei mene nippuun ja tule kyhmyjä.
Minä tuota sukan parsimista en koskaan oikeasti ole oppinut.
Toisaalta taas verkon paikkaamisen kuten verkon paulottamisen jo vuosikymmenet sitten opin. Laskemaan silmän avautumisen kullekkin kalalajille, alapaulan painosuhteen ja pituuden.
Ajoverkot kun kiellettiin; jouduin luopumaan rengaspainojen käytöstä.
Ankkuroiduissa lohiverkoissa toimi sekin loistavasti.
Tuleehan niitä villasukkia pidettyä, aina kumisaappaiden kanssa. Minä en saa villasukkia pidettyä ilman ohutta sukkaa alla. Meillä on vielä muutama pari käyttämättömiä, äitimuori niitä aikanaan kutoi oikein urakalla omien lampaiden villoista. Se oli silloin, kun ei oikein enää muutakaan pystynyt tekemään. Teki myös monet pipot, tumput ja sormikkaat.
Näin kroonista nivelsairautta potevana arvostan villasukkia erittäin paljon ja saattaa joillekin kuulostaa hullulta, kun väitän, että villasukat ovat tehokkaampi ”särkylääke” kuin useat varsinaiset lääkevalmisteet.
Kuten Kalle, niin minäkin olen saanut emännän joka jaksaa vuodesta toiseen pitää huolta siitä, että villasukkia riittää vähintäänkin tarpeellinen määrä.