Tulihan sitten innostus valmistaa kuivalihaa, jälleen kerran. Ostin 1,5 kg paahtopaistia. Laitoin sen kahdeksi tunniksi pakkaseen ja sitten siivuttelin 0,5cm viipaleiksi, poikkisyin.
Tein marinadin; 1l soijakastiketta, 2dl siirappia, 1rkl mustapippuria ja 1/2 dl morttelissa hienonnettua valkosipulia.
Laitoin siivut, yksi kerrallaan marinointiliemeen ja siirsin jääkaappiin.
Vuorokauden kuluttua kuivailin siivut, asettelin kuivurini (Marlemi, Pikku Orakas) ritilöille väljästi, kuivauslämpötila +50 astetta. Siellä ne nyt kuivuilevat ja huomenissa saan kuvia valmiista tuotteesta.
Miksi kuivalihaa?
Siksi, että vain kuivalihaa voi napostella sellaisenaan, lisukkeeksi laatikoihin, uuniruokiin, jopa lihakeittoon. Kuivalihan (valmistamani) maku on mielestäni ainutlaatuinen; maku, käyttö ja säilytys. Kuivaliha säilyy aivan paperipussissa, auringonvalolta suojassa jopa vuosikausia.
Siis myöhemmin kuvia valmiista tuotteesta.
Tähän teemaan liittyen; meidän sotilaittemme tst-muona on täysin tuontitavaraa; missä siis huoltovarmuus?
NATO-maissa taas tämä sama asia lienee lähes täysin USA:n ruokateollisuuden varassa.
Lienee ehkä painavakin argumentti omavaraisuutemme suhteen.
Kuten blogini antaa ymmärtää, teollisuudelle kotimaassa olisi tilausta.
Kaiken maailman peltipurkkisäilykkeet tulivat jo 70 – 80-lukujen taitteessa tiensä päähän; parempaa tuli saada.
Mitä siinä Kalle, ruvetaan hommiin ja pannaan Suomen varmuusruokahuolto kuntoon – sen kyllä osaamme, kunhan vain tekijät löydämme.
Katos Heikki se varmuushuolto; vaikea yhtälö ja poliittinenkin, yksilö pystyy rakentamaan ”varmuusvarastojaankin”, ihan omaan talouteensa.
Mihinkään ”kohdekätköihin” yms, en todellakaan jaksa edes uskoa. Kuin en myöskään mihinkään sodanuhkaan; poikkeusolot sen sijaan voivat hyvinkin muodostaa ”varmuusvarastoinnille” sijaa.
Siinä sitä valmista kuivalihaa. Ostin paistia 1350g ja kuivatessa se kutistui 320g. Aika paljon vettä ostin.