Korpi on Suomessa kehitetyn metsätyyppiopin mukaan puustoinen suotyyppi. Korvet ovat ravinteikkaita soita, joissa on ohut turvekerros ja hapekas kasvualusta.
Korvissa kasvaa sekä kangasmetsien että soiden lajeja. Kasvisto muistuttaa tuoretta kangasmetsää tai lehtoa. Lehtoa eniten muistuttava korpi on lehtokorpi. Puustossa ovat valtalajeina kuusi ja hieskoivu. Kenttä– ja pohjakerroksessa tyypillisiä lajeja ovat rahkasammalet, karhunsammal, metsäkorte, suomuurain ja pallosara. …
Lainaus Wikipedia, hakusanalla korpi.
Monellekkaan ei välttämättä ole selkeä käsitys, mitä korpi tarkoittaa.
Meillä täällä Tammelassa löytyy useitakin upeita korpimaastoja, lähimmät täältä pihastani miltei kävelymatkan päässä.
Korpihilla nimi myös perustuu tuohon korpimaastoon.
Tuolla vajaan 10km:n päässä löytyy sitten suojeltujakin korpityyppejä, siis kauas ei tarvitse mennä jos korpeen aikoo.
Kaksi varsin hienoa kansallispuistoaluetta korpineen löytyy kaksi, suojeltuja korpialueita löytyy vaikka miten paljon. Siis korpea riittää niitä haluaville.
Tänään aamusella kun katselin tuonne pihalle; kotkahan siellä liiteli taivasalla … ja ensin kaksi korppia perässä ja sitten puolenkymmentä varista. Meillä kun tuossa pihametsässä pesii parikin varisparia sekä yksi korppipari. Kotka ei saanut rauhaa mutta meidän kanamme menivät oitis ilmasuojaan, pysyivätkin siellä pitkään. Siis vai ei varislinnuista ole hyötyä; ainakin meidän perheelle on.
Moneen kertaan olen huomannut, että tämä meidän ”mestaripihamme” tarjoilee oivallista suojaa pihaeläimillemme; villeille ja vähemmän villeille. Ehkä parasta suojaa tarjonnee tuo talon päätymme vuorijalava. Sen oksat kun yltävät molemmin puolin lähes viisimetrisinä; oivallinen auringonsuoja elävillemme.
Korppi kun korvessa huutelee, niin se on musiikkia ainakin minun korvilleni.
Niin se on Arvi minullekkin; korppi kun lennellessään ”klonkuttelee”, siinä on jotain alkukantaista. Minä kun mikään musiikkimies en ole, en ees kansanmusiikkimies, vaikka joskus soittelinkin alttoa ja huilua (sama sormitus).
Muuten vielä korvesta puheenollen, onhan aivan Helsingin kupeessakin Sipoonkorpi, ainakin Heikki ja Pentti tietänevät.
Totta on tosiaan, että luonnon äänistä se paras sointu lähtee ja jos korppien ”klonkuttelut” kuten heidän ääntään sattuvasti kuvasit ovat musikkia korvilleni, niin tässä rannalla kun aikaani vietän ja lokit keskustelevat keskenään, niin ne ovat minulle runoilijoita.
Runoilija tunnistaa runoilijan. Minä kun taas noiden pikkutirppojen elämää emonsa seurassa olen kuunnellut, monisointuisesti se emo pikkuisilleen keskustelee, varoittelee, mielestäni jopa lähes uhkailee; se on mielenkiintoista seurailtavaa.
Nyt taas lämpötila nousee, ulos ei juurikaan ole asiaa; Tuonne jalavan siimekseen kanat hakeutuvat ja siellähän on sorakasakin ja hyvät rypypaikat.
Tuota Markon ”korpimökkiä” ,kuvista päätellen, siellähän ehkä n 300m päässä näyttäisi olevan suunnilleen samanlainen kombinaattio; rantasauna + grillikota; siis ei ilmeisestikään mikään ehkä ”erämökki”.
Korpimaastoista kun puhuttiin; näyttäisi puolukka olevan vielä tosi raakaa, no, eihän se puolukan satokausi vielä edes ole, paitsi sianpuolukan.
Sianpuolukan lehtiä joskus kuivailen, kelpaavat nimittäin mausteeksi.
Variksenmarjaa näyttäisi tulevan puolukkaa paremmin, tai saas nähdä muutaman viikon kuluttua.