Kissapsykologiaa.

Usein kuulee väitteen, että kissa kiintyy vain paikkaan, jossa sillä on miellyttävät olot.

Väittäisin tuota vähintäänkin epätarkaksi. Esimerkkinä meidän Pikkumirri.

Kun tulen ulos, Pikkumirri lähtee oitis seurakseni. Sillä on muuten melko selkeä kuva siitä, mitä ulostuloni merkitsee; pihatöitä vaiko kauppa- tai kaupunkireissua. Kun kävelen autoa kohden, Pikkumirri tietää, että poistun autolla.

Usein olen sen tavannut samoilla jalansijoilla, kuin minne jäi.

Vaimoni sitten eilisnä päivänä kertoili Pikkumirrin olleen siinä auton parkkipaikalla ja hetken kuluttua nousi takajaloilleen ja samoin ajoin minäkin pihaan.

Siis, voisiko tästä vetää johtopäätöksenä 1. Pikkumirri odottelee minua, 2. tunnistaa automme äänen.

Olisin molempiin teorioihin taipuvainen jopa uskomaan.

Vuosikymmenet koirien ja koiralaumojen kanssa toimineena, uskoisin jotain tietäväni, ehkä.

Minulla on ehkä väiteltäväkin teoria siitä; jos kissa saa ravintoa ja hyvän yöpymispaikan, se tavallaan  kiintyy paikkaankin mutta henkilöön kiintyminen vaatii kohtuullisesti enemmän. Se vaatii seurustelua kissan kanssa, sen silittelyä, jopa hemmottelua.

Koiratutkijoiden mukaan täysikasvuinen koira on ihmiseen verrattuna 3-vuotiaan lapsen tasolla, no tuosta kissasta en sitten olisikaan niin varma; pitänee opiskella lisää.