Minä nyt kun en juurikaan noista sotajutuista ja sodanihannoinnista perusta mutta meille kun tulee tuommoinen julkaisu kuin Kenttäpostia, uusinta numeroa kun katselin, siellä oli kuva Kollaanjoelta; kenttähartaus ja pappina sukulaiseni Antti Rantamaa, takanaan kuuluisa A Juutilainen, Marokon kauhu. Antti Rantamaa kun on sukulaisiani ja tuon kuvan olen pikkupojasta lähtien tunnistanut.
Nyt se oli lehden tavanomaisen kuvantunnistuskilpailun vaikeimpia rasteja. Totta kait sen tunnistin, muut sitten olivat ”niin ja näin”.
Muuten kun lehteä selailin , en voinut olla tuntematta; aika alkaa menemään lehden sanoman ohi.
Veteraanit ovat kuolleet ja ns ”sotaveteraaneja”, siis jälkeen -26 syntyneitä kun en veteraaneiksi osaa laskea, alkaa aika ohittaa lehden kohderyhmät.
Nykypäivin kun edes isän/äidin kautta kosketuspintaa sotatapahtumiin ei juurikaan ole kuin sotaromaanien välittämänä.
Sota on aina tuomittavaa ja kansakunnan suuri onnettomuus; sankareita siellä ei ole, vain häviäjiä.
Puheet torjuntavoitoista, lienevät synonyymeja hävitylle sodalle, kuten Suomen jatkosotaseikkailut osittavat.
Kaikki kunnia todellisille sotaveteraaneille, sen he ansaitsevat.
Juu, hävittiinhän se sota ja Suomi miehitettiin vai…
Kyllä se sota hävittiin mutta Suomea ei kuitenkaan miehitetty. Kait tuon lopputuloksen vähemmän tyhmäkin ymmärtää.
Suomen miehittäminen olisi sitonut liikaa voimia Neuvostoliitolta kun oli kiire Berliiniin ja mahdollisimman isoon osaan Saksasta.
Minulle se oli torjuntavoitto. Jos olisi hävitty olisi meillä ollut yli 40 vuotta kauhea komento kuten vaikkapa naapurissamme Virossa. Pahaa aikaa siellä, kuullut virontutulta paljon omakohtaisiakin kokemuksia, omia ja vanhempiensa kohtaloista.
Itsekin vanha mies kun olen parhaan nuoruuteni ja miehuuteni elänyt politrukin sanelemien sääntöjen mukaan. Isäni ansiokkaasti sotinut mies mahdollisesti Siperiassa kuten tämän Virossa asuvan ystäväni isä.
En mahda sille mitään että karvani nousevat pystyyn kun leikitellään sanoilla sodan lopputuloksella kohdalla.
Minun isäni taisteli kolmessa sodassa, komppanianpäällikkönä, joten hänen ja muiden sotaveteraanien työtä luonnollisesti kunnioitan.
Siitä on monenlaista tarinaa ja teoriaa, Yksi on että päämajassa kenraalit Airon johdolla joutuivat uhraamaan karjalan Viipuria myöten, koska muuten ei puna.armeijan suurhyökkäyksen torjuminen olisi onnistunut resurssipulan vuoksi. En kuitenkaan itse tiedä kun en ole sotahistorioitsija, OIen vain lukenut eri lähteitä ja katsonut dokumentteja.
Menikö se niin, että Suomi oli ainoa toisen maailmansodan hävinnyt maa, jota ei miehitetty.
Tuskin se itänaapurin haluun tyssäsi, vaan siihen tosiasiaan että Suomen armeija oli päättänyt: ”ryssä” pysyy nyt vain aidan toisella puolen.
Naapurilla oli yli kolmannes eli yli 50 divisioonaa Suomen rintamalla, mutta ei kyennyt murtamaan sitä lopullisesti.
Kun ottaa huomioon, kuinka vähillä voimilla se läpimurto estettiin, se oli kyllä voitto.
Kyllä.
Ei toki mennyt. Hyvä esimerkki mm Itävalta, entistä Jugoslaviakaan ei miehitetty. Siellä muuten, niin kommunistivaltio kuin olikin, siellä ei ollut koskaan neuvostoliittolaisia miehitysjoukkoja.
Eivät sodat läheskään aina pääty hävinneen miehittämiseen. Esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan selvästi ja kiistattomasti hävisivät keskusvallat, mutta ei niiden alueita (pääosia) miehitetty koska voittajat olivat keskenään ennalta päättäneet että ei miehitetä. Samasta syystä Suomeakaan (pääosia) ei jatkosodan jälkeen miehitetty. Se että Suomi jatkosodan hävisi ilmenee selvästi välirauhansopimuksen ja lopullisen rauhansopimuksen ehdoista. Ei Suomi sellaisia ehtoja olisi hyväksynyt ellei hävinneenä olisi ollut pakko.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisin_rauhansopimus_(1947)
Tuo asiakirja kannattaisi lukea; se koskee voittajavaltioiden ja hävinneiden valtioiden asemaa.
Hävinneiksi valtioiksi lueteltiin pienempien osalta mm Bulgaria, Italia, Romania, Suomi, Unkari.
Rauhanehdot olivat Suomelle todella raskaat, alueluovutukset ja Porkkalan tukikohta Neuvostoliitolle.
Kannattaisi myöskin lukea Bair Irichevin; Kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 venäläisin silmin
Voitettiinko tai hävittiinkö, en pohdi asiaa sotateoreetikkona, minulle vastaus on että voitettiin, jos olisi hävitty olisivat vuodet 1945 – 1991 olleet painajaismaisia elellä Suomessa muiden kuin ehkä kommunistien ja heidän nuoleskelijoittensa.
Voi käytännön kannalta sanoa että rauha voitettiin koska sota hävittiin. Voitettiin rauha kun lopulta tajuttiin tarttua siihen ja pyytää sitä. Liittoutuneet olivat Teheranin konferenssissaan marras-joulukuun vaihteessa 1943, siis ennen alkuvuoden 1944 Helsingin suurpommituksia ja kesän 1944 suurtaisteluja jo päättäneet Suomen osalta että sitä ei miehitetä, mutta pakotetaan irtautumaan sodasta. Tässä tarkoituksessa he tarjosivat Suomelle rauhanteon mahdollisuutta keväällä 1944, mutta koska Suomi tämän mahdollisuuden silloin torjui, Neuvostoliitto, joka Suomea vastaan sotaa kävi, käynnisti em. sotatoimet Suomen taivuttamiseksi irtautumaan sodasta ja Saksasta. Tämä tehosikin, Liittoutuneet saavuttivat Teheranissa sovitun tavoitteensa ja Suomi irtautui Saksasta, taipui pyytämään rauhaa ja voitti sille tarjotun rauhan ankarin ehdoin välttäen täten paljon pahemmat seuraukset perikatoon syöksyvän Saksan kanssasotijana hieman myöhemmin.
Se oli torjuntavoitto, Suomi säilyi itsenäisenä ja vapaana.
Jatkosota oli nimensä mukaan jatkosota. – Välirauha oli nimestään huolimatta melko kaukana rauhasta. Neuvostoliitto teki useita rajaloukkauksia, ampui alas siviilikone Kalevan ja yritti neulanpistopolitiikalla hajottaa Suomen sisältä käsin. Suomi yritti vuonna 1940 saada aikaan puolustusliittoa Norjan ja Ruotsin kanssa, varsinkin Ruotsin kanssa, mutta Hitler ja Stalin pelottelivat Ruotsilta löysät housuihin. Jokaiselle oli selvää, että talvisodassa ankaran arvovaltatappion kärsinyt Stalin iskisi uudemman kerran heti kun olisi saumaa. Sitä saumaa ei ehtinyt tulla.
Ainakin puheissa Neuvostoliitto oli aina rauhan asialla, sen aseetkin olivat rauhanaseita, silloinkin kun ne olivat oman maansa rajojen ulkopuolella.
Kalle Pohjola.” Ei toki mennyt. Hyvä esimerkki mm. Itävalta, entistä Jugoslaviaa ei miehitetty. Siellä muuten, niin kommunistivaltio kuin olikin, siellä ei ollut koskaan neuvostoliittolaisia joukkoja.”
Kyse oli siitä oliko Suomi ainoa toisen maailmansodan hävinnyt maa, jota ei miehitetty.
Jos ruvetaan saivartelemaan, jos miehitys-sana ei käy, käykö sana ”vallattu”?
”Itävallan historia vuodesta 1945 toisen maailmansodan lopputilanteesta. Itävalta oli liitetty natsi-Saksaan vuonna 1938. Liittoutuneet valtasivat maan aivan toisen maailmansodan lopussa ja valtioliitto purettiin.” – Wikipedia.
Entä Jugoslavia? Kumpaa Jugoslaviaa Kalle Pohjola tarkoittaa?
Vuonna 1941 Jugoslavia oli monarkia, vuonna 1945 maan nimi oli Kansanliittotasavalta.
”- – Hyökkäys Jugoslaviaan alkoi 6.4.1941 ja se päättyi ehdottomaan antautumiseen 17.4. Hyökänneet Saksan, Italian, Unkarin ja Bulgarian joukot miehittivät maan ja lakkauttivat Jugoslavian kuningaskunnan. ” – Wikipedia otsikolla ”Balkan toisessa maailmansodassa.”
Saksan ja sen liittolaisten miehittämässä maassa kenraali Mihaslovin johtama vastarintaliike sekä Titon johtamat kommunistit kävivät jatkuvaa sissisotaa saksalaisia miehittäjiä vastaan.
Vuonna 1944 Titon armeija vapautti maan miehittäjistä Neuvostoliiton tuella, ja maaliskuussa 1945 Tito muodosti uuden hallituksen ja maa julistettiin Kansanliittotasavallaksi 29.11.1945.
– Wikipedia.
Miten tämä maa tai valtio, nimeltä Jugoslavia, voidaan luokitella sananmukaisesti ”toisen maailmansodan hävinneisiin valtioihin, joita ei miehitetty”?
Lasse Kallolle ei ehkä sitten Italiakaan ei kelpaa häviäjävaltioksi … kait.
Ylipäätään tuo sotahistorian tutkiskelu ja tutkimus; ammattitutkijat katselevat sitä kahdelta puolen, me taas amatöörit luomme mielikuvamme usein vain toispuoleisesti ja asenteemme mukaisesti.