Muutama sana kalastuksesta.
Minulle tuo kalastus oli alkujaan poikavuosien harrastus, sitten yli puoli vuosisataa se on palvellut minua tapana hankkia kalaa ruokapöytääni, sekä vähän muidenkin pöytiin.
Kalastuksen monikerroksinen prosessi ennen ruokapöytää; kalan hankkiminen, joko pyytäen tai ostaen. Taidot pyytää kalaa, kertyvät vuosien myötä kalastamalla, kukaan ei ole synnynnäinen kalastaja.
Kalan ostaminenkin vaatii taitoa ja tietämystä. Pitää tunnistaa kelvollinen, tuore kala. Tuore kala tuoksuu raikkaalta, liha on kimmoisaa ja kidukset raikkaan punaiset. Kalan pinta ei saa olla limainen, eikä tuoreessa kalassa esiinny lautumia. Esimerkiksi muikun pitää olla kiinteä ja väriltään kirkas.
Kalan käsitteleminen; verestäminen jo veneessä, viilentäminen jäähileessä heti verestyksen jälkeen, on kalan laadun vuoksi ensiarvoisen tärkeätä. Tapanani on aina ollut myöskin suolistaa kala jo veneessä.
Suomustaminen, fileeraaminen, nylkeminen ja tarvittaessa paloitteleminen, ovat perustaitoja, joskin vähän taitojakin vaativia. Muutamia kaloja ei aivan nostotuoreina voi valmistaa; hauki esim vaatii yön yli jäittämisen, muikku, kuore ja silakka ovat muutama tunti noston jälkeen vasta valmistuskelpoisia.
Made ei ”maistu mudalle” kesälläkään, jos se heti verestetään ja mielellään suolistetaan ja jäitetään.
Ruuaksi kalan valmistaminen; kaksi koulukuntaa, kalan kypsentäjät ja kalan herkuksi valmistajat. Jälkimmäisen oppii kokemuksen myötä.
Kalan halstraaminen lienee kaikkein yksinkertaisinta; kypsentämistä kunhan varoo polttamasta. Loimuttaminen, savustaminen, paistaminen ja uunikalan teko, vaativat jo hieman kokemustakin.
Kala ja varsinkin villikala; arvokasta herkkua ja kansantaloudellisesti hyödyllistä, sekä varsinkin itse pyydettynä myöskin edullista.
Aika hyvä saalis, pari haukea ja neljä ahventa. Paljon myös hyviä ohjeita, muutama ihan tuntematon minullekin.
Onhan sitä tarttunut kokemusta jos toistakin pitkän kalastajaurani aikana, lisäksi poikavuosien kalastus-/ravustusharrastukseni.
Tuosta saaliista; oikeastaan pidän sitä tyydyttävänä, parhaat saaliini, mukana mm 14,2 kg kuha (suolistettuna ja kidukset poistettuna), samalla kertaa tuli 1-3kg kuhia puolenkymmentä, lahnoja, vajaan kiloisista kolmikiloisiin (lahnankudun aika, siitä jo riitti saalista muillekkin.
Kyllä nykyään kaupunkilaisen kalasaalis on tuolla varastossa olevan avaamattomassa pakkauksessa olevan virvelin päässä.
Mutta lähin on tietenkin Nygrenin kalatiski kauppahallissa, josta saa mm. villilohta rosepippurisavustettuna ja currykerma kastikkeena.
Itse pyydystetty saa odottaa rauhassa Pyhäjärvessä.
Mutta niin saa olla muillakin veneilijöillä. Pyynikin rannassa on 165 soutuvenepaikkaa, joista 135 on ns. käytössä. !00 venettä käännetty talviteloiltaan, muut kumossa tai peitettyinä. 50 heitteillä tai käyttämättöminä vettä ja roskaa lainehtien. Vain noin 10-20 aktiivisessa käytössä. Ei näytä kalastamien kiinnostavan tai rahaa on liikaa ja tuplavene on mökillä.
Mutta toivoa ei ole menetetty. Velipoikani saa kohta valmiiksi uuden mökkinsä Hämeenkyrön Kirkkojärven rannassa. Kasvakoot kalat siellä rauhassa siihen saakka.
Huolimatta siitä, että itsellä meni loppukeväästä suunnitelmat uusiksi, joka on vaikuttanut kalastusharrastukseen, tai oikeastaan sen lähestulkoon kokonaan estänyt aivan pariin vime vikkooan asti, niin pari aktiivista kaveria ovat ”lainanneet” saamistaan kalasaaliista meillekin.
Takaisin maksetaan sitten kun on jotain missä voi jelppiä, tai jos tarvitsevat vaikkapa pakettiautoa johonkin.
Nyt on parina viikkona saanut jo huoleti käydä virvelillä rannoilla heittelemässä kun kiertoliike ei enää ole haitaksi ja onhan sieltä pari haukea, muutamia hyvän kokoisia ahvenia ja yksi mittakuha matkaan tarttunut. Ikävä kyllä seuraava operaatio siintää jo edessä, mutta päivämäärä on vielä auki.
Harrastuksena kalastus on mitä mainioin ja itsellä on aina matkassa myös kamera, se kun tahtoo olla niin, että aikaisessa aamussa luonto on kauneimmillaan.
Rantakalastajalle paras aika on vasta alkamassa, syyskuusta aina sinne jäiden tuloon saakka on mitä parhainta kalastusaikaa.