Juhannusaamun kunniaksi tuli herättyä vähän myöhemmin, n klo04.30.
Ilma on tuon kuvan mukainen, ei tuulen virettäkään ja +17,6 lämmintä.
Mirri se vaan aikaistaa visiittejään, oli tuossa saunan nurkalla jo 04.50 kauniisti rullalle kääriytyneenä, aina välillä vilkaisten ikkunaani; etkös äijä ala tulla, minulla iskee nälkä melko pian.
No, pitihän sitä heltyä torjumaan Mirrin herkkunälkää.
Voi se sitten olla kaunis ja rauhallinen tämä kesäaamu, mistään ei kuulu edes linnunlaulua; totesin viedessäni Mirrin aamuherkut noutopöytään.
Tänään luvassa muuten sellainen päivä, että ulkotyöt jäänevät vähiin, vaan tarvinneekohan sitä juhannuksena hikoilla muualla kuin saunassa?
Hukkuneita näkyi uutisten mukaan tähän aamuun mennessä 4kpl. Kalamiehenä ihmettelin sitä, miten iäkkään pariskunnan perämoottorivene voikaan kaatua? Vuosiin minulla ei ole ollut sellaista kalavenettä, että sen edes yrittämälläkään saisi kaadettua.
Ikävistä uutisista huolimatta kaikille hyvää juhannuspäivää.
Kiitos Kalle mukavasta juhannusaamun avuksesta. Vai tulee Mirri aina vaan vaativammaksi. Kissat kyllä ovat sellaisia, että jaksavat odottaa kiltisti mutta koira on taas, että heti nyt herkkua kuppiin. Ja jos on kissa ja koira, niin koira etuilee ja sen jälkeen kissa tulee syömään.
Niinhän nuo näyttävät tulevan.
Muistan ajalta, jolloin tein tori- ja markkinakauppaa lemmikkieläintarvikkeilla. Varsin nopeasti opin, että kissanruokaa, varsinkaan niitä kerta-annoksia ei kannata pitää myynnissä. Useammin kuin kerran asiakas sanoi minulle; ei meidän kissa syö tuota kuin ma-ti, ke – sitten menee muutkin, siis kissa oli opetettu. Meidän Mirri taas maatiaiskissana on itse opiskellut.
Vaimo nimittäin toi sitä halpaa Pirkka-säilykettä mutta härkää. Mirri taas on oppinut merkkiuskolliseksi; pitää olla Pirkka-riistaa, muu ei kelpaa.
Tuo, mitä mainitsit kissan kärsivällisyydestä pitää täysin paikkansa, näin kokemukseni mukaan, ainakin Mirrin osalta. Mirri saattaa tunninkin odotella tuossa saunan terassilla, että koskahan se äijä huomaa minun vaatimattomuudenkin paikallaolon.
Kissahan tai siis kissaeläimet, ovat siitä harvinaisia, että ne saattavat tuntitolkulla vain oleilla paikallaan, ei leiki, ei hössää mitään, siis vaan rauhallisesti on, pitää siestaa.
Tässä kulkee pihassa kissa, jonka omistajasta ei ole varmaa tietoa. Aluksi se arasteli, mutta nykyään tervehtii hienostuneesti katseellaan.
Huomenta vaan, samaan tapaan meillä roikkui tuo lippu, ei siis tuulen häivääkään. Merkillisesti heräsin jo kello kolmen aikaan, eikä oikein enää väsyttänyt yhtään, kyllä sitten taisin hetken vielä nukahtaa.
Puita olin jo tässä aamusella kantamassa katon alle, kun ovat täysin ulkosalla olleet, vettä ei ole niiden niskaan tullut kertaakaan. Sitä vettä kaivattaisiin surkeasti, siitä vaan ei ole merkkiäkään näköpiirissä. Luonto kuivuu pystyyn, kun kaikkea ei pysty edes kastelemaan. Minä hain eilen pari koivun alkua metsästä, kyllä nekin näyttivät todella onnettomilta lehdet kippurassa, selvästi veden puutteessa. Ainakaan metsämarjoista ei ole mitään toivoa.
Meillä ei vielä sisällä ole ollut mitenkään kuumaa; lämpöpumpunkaan viilennystä en ole käyttänyt.
Meillä on vähän samanlainmen ilmastointi kuin Helsingissä oli edesmenneessä Savannassa; portsari heilutteli ulko-ovea, pariovia ja sai näin ilman edes vähän kiertämään ja tupakansavun ohenemaan.
Meillä riittää kun ulko-ovi on auki ja ikkunoita vähän raollaan; ainakin vielä.
Se muuten sen lämpöpumpun viilennys syö nopeasti lämpöpumpun edut.
Eipä tuulesta paljoa havaintoja täälläkään. Kävin auringonnousun aikaan pienellä lenkillä, parantelemassa kaameaa oloa – joka tällä kertaa tuli matkapahoinvoinnista, ei alkoholista. Aurinko nousi ja uni tuli vihdoin.