Tässä vajaa tunti sitten ajattelin mennä lisäämään kanoillemme vähän lisärehua.
Tulin ulos ja vilkaisin Pikkumirrin mökkiä, ei tullut ulos, joten huhuilin Pikkumirriä. Ei vastausta, se ei ilmestynyt mistään.
No Pikkumirripä oli minua fiksumpi ja siirtyi siitä takaani etumaisemiini. Ilme oli sen näköinen; ”tässähän minä, etkö muka huomannut”?
Joskus tuntuu siltä, että noiden omien eläinteni käyttäytyminen lienee huomattavasti edistyneenpää kuin omani.
Kalle, monta kertaa pitänyt kysyä, että osaakos ne sinun kissasi kehrätä ja tuleeko paljon villoja. Ainakin sen vanhemman pitäisi.
Kehrätä kyllä osaavat, sehän on kissan kontaktityytyväisyyden merkki; villoja jo kysyessäsikin tiedät, ei niitä tietenkään tule.
Minulle tuo eläimen tyytyväisyyden osoitus palkitsee parhaiten.
Niinkun minäkin tyhmästi kysyin, villat pitäisi olla ja niistä kehrätään niitä lankoja. Muuten ei kaikki kissat kehrää, eikä nuorena varsinkaan.
Se muuten Pentti johtuu useasti siitä kun eläin ei ole saanut luottavaista kontaktia ihmiseen; nuorella kissalla se on vaikeampaa, vanhemmalla kissalla ehkä helpompaa.
Selvyyden vuoksi; Mirrin pakoetäisyys on n metrin luokkaa, joten Mirrin kehräämisestä en tiedä.
Pikkumirri on tapauksena aivan eri luokkaa kuin Mirri.
Pikkumirrin kanssa luottamus on syntynyt siten, että epämiellyttäviä kokemuksia ei ole syntynyt; taas Mirrin kohdalla en kissakohtaisia kokemuksia osaa arvioida.
Kyllä minäkin sen tiedän että oravat perkule vaanivat aina kun olen lenkillä. Luulen että ovat takana, ovat sivulla.. luulen että ovat oksalla, ovatkin pensaikossa.
Siellä ne punovat juoniaan…
Oravia onkin nyt paljon, kannattaa varoa.
Muistan lapsuudesta miten naapurin kissa lopetti kehräämisen kun sen kotiväki muutti pois. Ottivat kyllä kissan mukaan mutta eihän se sopeutunut uuteen pailkkaan vaan palasi entiselle kotipaikalleen. Sukulaismies piti siitä huolta mutta kehräämään sitä en saanut, sellainen on ainakin mielikuva.