Eipä luulisi kuvasta päätellen, että tuo ”meidän” Mirri omaa vahvan reviirivietin ja myöskin puolustaa sitä raivoisasti; olen nähnyt sen viimeksi eilen.
Kumma homma, Mirri ei nimittäin kuten jo maininnutkin olen, ei pyydystä pikkulintuja, ei ole uhka meidän pikkukanoillemme. Yhden kerran kuritti Pikkumirriä kun sen käsityksen mukaan pikkuinen meni Mirrin ruokakupille. Nykyisin kuppi on jo yhteinen. Saas nyt sitten nähdä, nimittäin kun tuo Pikkumirrikin on kolli.
Jyrsijät eivät vaan saa Mirriltä armoa, niiden kanssa ei rauhansopimusta solmita.
Muuten, on se aika ihmeellistä kun ikäni olen koirien kanssa elellyt, jopa ihan ammatikseni työskennellytkin, nyt vanha mies onkin tykästynyt yhtäkkiä kissoihin.
Komia kissa on myös iso Mirri.
Onhan se ja kaiken lisäksi varsin erilainen verrattuna Pikkumirriin. Mirri tulee ja menee milloin haluaa, vieläkään en omistajaa tiedä.
Pikkumirri kun kuulee ulko-oven rasahtavan; oitis siihen ulkomatolle, minua väijymään, mihis mennään.
Villieläintä Pikkumirrissä ilmenee vieläkin se, että se välttelee avoimia paikkoja, Siirtyilee suojasta suojaan, erilaiset pihakoneiden alustat yms ja tämä piirre on enemmän kuin hyvä.
Mirri taas mennä lontii ihan kuin mikään sen elämää voisikaan järkyttää; siis itsevarma kolli.
Ehkä P on tehnyt tuttavuutta pöllön tai haukan kanssa, jos viihtyy katveessa.
Voipa hyvinkin olla mahdollista; minä kun en kissoista ja niiden sielunelämästä mitään tiedä enkä ymmärrä mutta näköjään opetelluksi tulee.
On se liikkumisen varovaisuus kyllä niin silmiinpistävää.
Jos ovat leikkaamattomia kolleja niin saattavat pitää sulle keväällä kunnon konsertin.
Ei ole meillä kevätkonsertteja kuulunut; Mirrihän on asustellut meillä kohta kolme vuotta. Pikkumirri taas menettää ensi viikolla sukukalleutensa, lääkärinaika on jo tilattu.
Komia on!
Tässä oikein havahduin siihen tosiasiaan, että kun aikanaan touhusin koirien kanssa, koira(t) opetettiin joko tiettyihin tehtäviin, metsästyskoiraksi, jne. Ennen kaikkea opetettiin sopeutumaan yhteiskuntaan; siis opetettiin.
Entäpä nyt; kaksi kissaa, joiden elämäntapoihin minä olen se, joka sopeutuu. Jo on päälaelleen nämä systeemit keikahtaneet.
Mirri kulkee täysin omia teitään, joita en edes tunne läheskään. Viettää pihassamme päivänsä ja häipyy iltasella, ties minne.
Pikkumirri, jota ensin alkuun luulin opettavani mutta niin se vain on, että minä se olenkin, joka mukaudun Pikkumirrin elämäntyyliin, aika vahvasti.
Maailma muuttuu Kalleseni; vai miten sen nyt pitikään mennä.