Luin joskus kymmeniä vuosia sitten Alistair MacLeanin kirjan Saattue Muurmanskiin ja tykkäsin siitä kovasti. Siksi luin sittemmin myös saman kirjailijan kirjan Jääasema Zebra.
Törmäsin noin viikko sitten ihan sattumalta elokuvaan Jääasema Zebra, joten hankin sen saman tien. En enää muistanut juuri mitään kirjasta, joten en osaa sanoa eroavatko kirja ja elokuva paljon toisistaan.
Erilaisia käänteitä juonessa on ainakin tarpeeksi, joten elokuvan alussa ei automaattisesti tiedä kuka mahtaa olla konna ja kuka mahdollisesti hyvä. Kyllä se elokuva minusta on ihan katsomisen arvoinen, vaikka ei siinä ryssiä tapeta kasapäin.
Sotakirjallisuus itselläni on pääosim Reino Leväslaihon tuotantoa.
Ainoa kirjailija jonka kaikki teokset olen lukenut on Mauri Sariolan Susikoski kirjat..
Eikös Lehväslaihon (sotaveteraani) ”arvonimi” ollut sotakamreeri?
muistelen hänen olleen myös Mannerheim-ristin saaja.
Ei nyt sentään.
Ei tuo Zebra mitään ole verrattuna Korkat kuuntelevat ja Navaronentykit -kuviin.
Alistair MacLeania huonompia kirjailijoita on taatusti melkoinen määrä.
On niitä. Vaan nykyään äijä lienee unohdettu. Vaan oli hänessä se hyvä puoli, että ei tehtaillut tolkuttoman paksuja kirjoja kuten nykyään tehdään. En todellakaan käsitä miksi jonkun dekkarin tai seikkailukirjan pitäisi olla raamatun paksuinen.
Olet oikeassa Eemeli – lyhyestä virsi kaunis.
Pitää osata tiivistää sanottavansa oleelliseen, eikä laverrella lavertelemisen ilosta.
Adolf Hitlerin yksi huono puoli oli, ettei hän osannut tiivistää sanomaansa. Muuten, kirjoitin Hitleristä Puheenvuoroon vähän aikaa sitten (68 kommenttia ja 2300 lukukertaa):
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jussina/adolf-hitler-oli-anglofiili-ja-hyva-tulevaisuuden-nakija/
Ei Alistair MacLean mielestäni ollut mikään sotakirjailja, vaikka erittäin hyviä kirjoja sodista kirjoittelikin. Kirjoitteli paljon muustakin, minulla monta kirjaa onkin.
Eihän elokuva yleensäkään vastaa kirjan tuomaa mielikuvaa, monestakin eri syystä.
Hyvästä kirjasta ei saa välttämättä tehtyä hyvää elokuvaa kohtuullisin kustannuksin – ainakaan muuttamatta juontakin merkittävästi.
Hyvän kirjan tuntomerkki on, että ei huomaa ajan kulumista ja pistää kirjan syrjään vastentahtoisesti. Jotkut kirjat taas ovat ihan pakkopullaa, täytyy pakottaa itsensä jatkamaan lukemista.
Itse pidän kovasti Esa Anttalan ja Niilo Lauttamuksesen teoksista. Eivät jaaritelleet vaan kirjoittivat jämäkästi. Jos haluaa lukea hyviä teoksia ilmasodankäynnistä kannattaa tutustua Joppe Karhusen tuotantoon.
Joppe Karhusen kirjat on varmaankin tullut kaikki luettua vuosia sitten.