Minulle kirjat ovat erittäin tärkeitä tietolähteitä.
Vanhat ja siten harvinaiset kirjat ovat erityisen tärkeitä tietolähteitä. Niiden sotahistoriaa käsittelevien kirjojen kirjoittajat ovat usein itse olleet mukana tapahtumissa, joista he kirjoittavat – joskus ihan tuoreeltaan tai käyttäen hyväksi omia päiväkirjojaan. Sellaiset kirjat ovat tärkeitä muodostettaessa kuvaa historiallisesta totuudesta.
Minun mielestäni on harmillista, että tällaisista kirjoista jotkut yrittävät tehdä itselleen rahaa. Ostavat ja myyvät kirjoja vain ansaitakseen rahaa – sisällöllä ei mitään merkitystä.
Minulle taas nimenomaan kirjan sisällöllä on merkitystä ja keljuttaa maksaa kirjasta hyvin suuri summa rahaa, jotta saisi sellaisen kirjan luettavakseen.
Olen vuosia lainannut kirjastoista kaukolainoina joitakin mielestäni tärkeitä kirjoja – mutta sekin käy yhä vaikeammaksi, kun kirjastot kylmästi hävittävät vanhempia kirjojaan. Siten joutuu maksamaan kohtuuttomasti vanhoista kirjoista saadakseen ne omaan hyllyynsä. Minulla on taas pakettiautomaatissa yksi tällainen yleisesti ottaen aivan sikamaisen kallis kirja, joka on tarkoitus noutaa huomenaamuna.
Kirjoissa on onneksi yksi hyvä puoli – niitä on aika monta. Nykyään digiaikana on myös kirjojen sisältöihin helpompi päästä kiinni, vanhempiin ja harvinaisempinkin.
Minulle siitä ei ole juuri hyötyä, että kirjoja on paljon. Minä haluan juuri jonkun tietyn vanhan ´kirjan ja joudun sitten maksamaan siitä ”sikamaisen hinnan” kun halvemmalla ei ole saatavana. Joskus odottaminen auttaa – joku tarjoaa huonompikuntoista kirjaa edullisesti, vaikka päältä kauniilla kirjalla on sikamainen hinta.