https://www.hs.fi/junkkari/art-2000006510322.html
”Mutta mistä Marinin hermostuminen oikein johtuu?
Syy saattaa yksinkertaisesti olla se, että Sanna Marin ei pidä kokoomuksesta.”
”A-studiossa olivat vieraina keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, Petteri Orpo ja Sanna Marin. Keskustelun aiheena oli uuden hallituksen muodostaminen.
Orpo toivoi, että hallitusneuvotteluita käytäisiin kaikkien puolueiden kanssa. Marin tyrmäsi toiveen lähetyksessä tylysti:
”Joudun kyllä tuottamaan Petterille pettymyksen”, Marin sanoi. ”Ei tässä Petteri sellaista toivoa ole, että kokoomus kohta löytäisi itsensä hallituksesta.””
Vaikuttaa siltä, että Narin pelkää kokkareita tai sitten ajaa vasuridemarin jyrkkäkantaista utopiaa demokratiasta piittaamatta.
Se, että välittömästi kieltäytyy yhteistyöstä ilman neuvotteluja, viitta vahvasti jälkimmäiseen.
Se joka johtaa hallitusta käyttää sitä ääntään, näin teki myös kokkareet kepuleiden kanssa, oppositio hiljennettiin silloinkin.
Onneksi peli ei ole yhtä hullua kuin Yhdysvalloissa…
Tämä pelko tuli ilmi jo ennenkuin hallitusta oli muodostettu ja Marin edes oli pääministeri.
Politiikka on mahdollisen taidetta, mutta sitä ei taida Orpo osata. Olisi pitänyt vuosi sitten ohittaa Arvopohja-Ana hallitustunnustelijan tehtävistä. Eduskuntaryhmien kokous olisi voinut päätyä Orpoon tunnustelijana. Tämä olisi edellyttänyt rauhanpiippukierrosta PS:n kanssa.
Keskusta ei lähde nykyhallituksesta, jos se ei saa takeita pääsystä Orpon hallitukseen. PS pääministeripuolueena ei saisi kannatusta, koska kansallisvaltiovihamielisyys on vielä muotia.
PS ei olisi saanut pääministeriyttä, vaikka olisikin suurin puolue, sillä kansallisvaltiovihamieliset uskovat liittovaltiofanatisteihin kuin joulupukkiin.
Orpo ottaisi hallitukseen mieluummin demarit kuin PS:n. Mutta se saattaisi herättää vastalauseita kokoomuksen konservatiiveissa, joka taas voisi johtaa puheenjohtajan vaihtoon.
——-
Mielenkiitoinen ratkaisu olisi ottaa PS:n ministereiksi Niinistö ja Terho työttömyyskortistosta. Orpo tuntisi olonsa kotoiseksi. Persuilla olisi tarjota tohtoreita vaikka jokaiselle ministeripallille, jos haluttaisiin kokeilla vähemmistöhallitusta.
Marin on aina ollut äkkipikainen ja herkkä suuttumaan. Luulenpa että hän käyttäytyy omalla tavallaan. En minä siitä sen parempaa ylistystä kuin tuomiotakaan hänelle jaa. Jos nyt protokollaan mennään, hän ilmaisi itsensä vähän harkitsemattomasti mutta en siitäkään määräänsä isompaa noottia tekisi.
Marin on presidentin hengenheimolainen, kiivas ja kiukkuinenkin ja nokille ei hypitä. Senhän sai Eduskunta tuta, kun Sauli oli nokkamies. Ei tuolla tarvita kaikenmaailman veivareita ja paskanpuhujia, vaan härkää sarvista ottajia.
Marin vaikuttaa todellakin presidentin henegnheimolaiselta, Halosen.
Herkkähipiäiseltä vaikuttaa, liekö sitten luonteessa vai käsikirjoituksessa.
Orpon lienee vaikea itseään pidätellä kun ei ole juuri nyt muuta kuin koronapollitiikkaa mitä arvostella. Maailmankirjat olisivat sekaisin jos oppositio ei hallituksen tekemisistä tai tekemättä jättämiisistä sanomista keksi, näin on aina ollut.
Marin on taktikko, joka osaa pelata poliittista peliä. Peliä, jossa tavoitteena on saavuttaa maksimaalinen henkilökohtainen valta.
Osasi aikanaan hypätä Antti Rinteen kelkkaan kaatamaan Jutta Urpilaista sdp:n puheenjohtajan paikalta. Näin aukeni tie ministeriksi. Kiitos Kulmiunin keskustan aukeni paikka pääministeriksi.
Terävät kyynärpäät ovat Marinilla tehokkaassa käytössä.
Marin ei näytä todellakiaan pitävän Kokoomuksesta. Mutta historia osoittaa, että Kokoomuksesta pitäminen on tullut kalliiksi kaikille muille suurille puolueille. Demarit Urpilaisen johtamana menetti suosiotaan olleessaan Kokoomuksen kanssa hallituksessa. SDP:n katsottiin myötäilleen liikaa Kokoomuksen linjaa. Perussuomalaiset suorastaan romahti kun se meni hallitukseen, joka ajoi kokoomuslaista talouslinjaa kikyineen ja aktiivimalleineen. Keskusta taas Sipilän johdolla yritti ajaa jopa Kokoomuksesta oikealta ohi ja romahti. Ainoa, mikä ei romahtanut kertaakaan oli Kokoomus. Jos mikä tahansa suuri puolue lähtee Kokoomuksen kanssa hallitukseen se menettää suosiotaan reilusti jos antaa Kokoomuksen päättää talousasioista. Ja Kokoomus taas ei varmasti lähde hallitukseen ellei se saa päättää talousasioista.
Marin näyttää tulevan paremmin toimeen jopa Halla-ahon kuin Orpon kanssa. Ehkä se on juuri talous. joka Marinia Kokoomuksessa ärsyttää. Toisaalta, kuten jo todettiin, Marinin kiivaus Orpoa ja Kokoomusta kohtaan nostaa Kokoomuksen profiilia. Tekeekö Marin siis tahtomattaan vaalityötä Kokoomukselle? Vai onko kyseessä laskelmointi; Kokoomuksen haastaminen tekee siitä pääoppositiopuolueen.
Onkohan se kuinkakin paha juttu Suomelle jos on Kokoomus talouden asialla, verrattuna johonkin muuhun puolueeseen
Riippuu siitä, oletko hyvätuloinen yrittäjä tai muuten sattunut vaikka perimään omaisuutta. Jos olet, niin Kokoomuksen politiikka on sinulle sopivaa. Jos taas olet pienituloinen, vaikka työtön tai eläkeläinen tai julkisen sektorin ammatissa vaikka hoitaja tai opettaja, niin Kokoomuksen talouspolitiikka on sinulle huonompi asia. Siksi ne puolueet, joiden kannattajat ovat enemmän noita jälkimmäisiä, aina romahtavat päästäessään Kokoomuksen päättämään taloudesta. Köyhälle käy siinä kyydissä kuin mustalaisen hevoselle joka kuoli juuri kun meinasi oppia olemaan syömättä.
On siinä sellainenkin mielenkiintoinen vaihtoehto, että melkoinen osa kansasta sittenkin kannattaa kokkareiden talouspolitiikkaa ennemmin kuin demarien tai kepulien…
Sehän näkyy tietysti gallupeissa, kuka sitä kannattaa. Kokoomuksen kannatus on suurin, jo yli 30 prosenttia. Eikus…
Sipilän toiminta osoitti, ettei Suomeen kahta Kokoomusta mahdu.
En ole ikinä tykännyt marisijasta ja tykkään yhä vähemmän. ”Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä.”
Punikki ajaa punaista agendaansa välittämättä pätkääkään miten Suomen talouden käy – ehkäpä jopa haluaa Suomen talouden romahtavan, jotta punikit saisivat yhä lisää valtaa.
Erittäin vanhan sanonnan mukaan: ”Nälkä on punikki.”
Mm. siksi nimenomaan Kokoomus on halunnut kasvattaa kakkua, jotta siitä kakusta olisi jakaa myös heikompiosaisille. Se on tietysti juuri päinvastaista mitä punikit aikuisten oikeasti haluavat.
Enpä paljon talouden politiikasta ymmärrä mutta se nyt tosiaan lienee faktaa että voitaisiin hyvää jakaa on sitä jostain synnytettävä ensin.
Juuri näin – ensin pitää kovalla ahkeralla työllä luoda varallisuutta, jota voidaan sitten jakaa myös huonompiosaisille.
Lainaaminen ja verojen korottaminen on ”turmion tie”.