https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000006518650.html
”Hallituksen on pian otettava kantaa siihen, hyväksyykö Suomi entistä suuremmat tulonsiirrot ja talouspoliittisen yhteisvastuun. Ja jos hyväksyy, on hallituksen perusteltava, miksi Suomi avustaa taloutensa huonosti hoitaneita maita samalla, kun täällä jo keskustellaan kriisin jälkeisistä veronkorotuksista ja säästöistä.”
Kun lähdetään taloudellisista tosiasioista, niin italialaisten kotitalouksien varallisuus on kotitaloutta kohden keskimäärin 2-3 kertaa niin suuri kuin suomalaisten kotitalouksien varallisuus.
Kun italialaiset maksavat veroja merkittävästi vähemmän kun suomalaiset, on selvää, että Italian valtio on suhteellisesti köyhempi kuin Suomi.
Niinpä EU:ssa katsotaan, että Suomi kykenee antamaan rahaa ”köyhälle ” Italian valtiolle, mutta Italian kotitaloudet eivät voi sitä maksaa.
Italia voisi nostaa itsensä suosta, mutta miksi sen kannattaisi, kun joku muu hoitaa sen heidän puolesta.
Tämä on vähän sama kun kehitysavussa, miksi viljellä peltoa kun saat ilmaiseksi Ranskasta tukiaisilla tuotettua elintarviketta.
Ihmiselle on luontaista ja järkevää valita helpoin tie, mutta yhteiskunnalle ei ole järkevää aina tukea sitä.
Tässä on nyt isoista asioista kysymys. Jopa arviolta 17 miljardia voi tulla lisää takauksia ja takaajahan on se joka myös maksaa jos velallinen ei maksa. Ei Niinistö ole turhaan varoitellut. Kulmuni jo lupasikin -ilmeisesti perustuslain vastaisesti- lisää tukea Suomesta. On se kummaa, että meidän pitäisi maksaa siitä että meiltä ostetaan.
Kuinkahan monelle nuo käsitteet, bruttovarallisuus/nettovarallisuus lienevät selkeitä.
Käsitteet liittyvät myöskin valtiontalouteen.
Avun annon määrällä olisi jo pelastuneet ne jotka ovat saaneet, eli ei ja ei apuja jos halutaan että panevat asiansa kuntoon…