https://www.aamulehti.fi/a/55763b7e-20f5-47a6-bd1f-329c1710ad53?c=1522737894164
”Paketilla ei ole tarkoitus tukea erityisesti tiettyjä maita vaan saada Euroopan talous jaloilleen. Suomen viennistä noin 60 prosenttia suuntautuu EU-maihin. Tärkeimmät vientimaamme ovat Saksa ja Ruotsi.”
Niinpä ja suurimmat tukien saajat ovat maita, joihin Suomen vienti on muutama prosentti yhteensä.
Nimenomaan tarkoitus on tukea tiettyjä maita, joiden talous oli kuralla ennen koronaa ja tulee olemaan sitä tästäkin eteenpäin, sekä Saksan ja Ranskan näille maille holtittomasti lainaa myöntäneitä pankkeja.
Niin kyllähän sitä sopii ihmetellä, että mikäli rahan lahjoittaminen vientimaidemme vientimaihin on parasta elvytystä, niin miksi Italia ei lahjoita rahaa meille elvyyttääkseen talouttaan ?
Ette taida ymmärtää kauppapolitiikasta mitään. Jos Saksan vienti tökkii mm. Italiaan ja Italian tökkii Saksaan ym. , ei Saksan kauppa Suomenkaan kanssa pääse jaloilleen.
Takapiruna on vielä suhteen ja vienti-tuonti Kiinaan, jota kukaan ei pysty pelastamaan, jos sen kauppa kaatuu.
Tämä on kaupallinen verkosto, jossa ei Suomi tai kukaan muukaan ole yksin ja riippumaton toisistaan.
Mutta vain persuille on Suomi oma yksinäinen saarekkeensa.
Emme tietenkään ymmärrä tästäkään asiasta yhtään mitään, mutta sinä kun ymmärrät ja mainitsit Italian ja Saksan niin kerrohan paljonko Suomi nyt sitten Italialle antamasta rahalahjasta hyötyy sekä suoraan Italian, että välillisesti Saksan kautta ?
Karjalaisen logiikka selväkielisenä:
Kun italiaanoille, spanjuureille ja kreekuille annetaan satoja miljardeja rahaa, millä ne eivät juurikaan osta Suomesta mitään, koko Suomen vienti pelastuu.
Jos ne vahingossa jotain ostavatkin, se on maksettu suomalaisten lahjoittamilla rahoilla eli annamme työmme ilmaiseksi.
Ei mennyt perille kauppapolitiikan yhteenkykeytyvyys.
Yhteenkytkeytyvyyden merkityksen voi helposti laskea akselilla Suomi-italia kuin myös akselilla Suomi-Saksa-italia / italia-Saksa-Suomi, ei sen pitäisi vaikeaa olla, mutta tulos ei välttämättä miellytä suhteessa asetettuun panokseen.
No, ei mennyt Mikallekaan perille.
Suomennan: Suomi on yksi EU:n kaupankäynnin osapuoli kaikkien kanssa tavalla tai toisella, suoraan tai alihankinataketjujen kautta. Eli kauppaketjumme ovat sidoksissa joko suoraan tai välillisesti toistensa kanssa niin Saksan, Italian, Espanjan, Ranskan, Kreikan, Benelux, Ruotsin jne…kanssa.
Tämän rautalangan valtiovarainministeri Matti Vanhanen suomensi useaan kertaan ministerinä ja myös AlfaTv:n ”Vanhanen”- ohjelmissa.
Nämä ketjut ovat satavarmasti tiedossa hallituksemme avaiministereillä.
En tiedä kuinka tyhminä kaikkia muita pidät, mutta ihan jokainen tietää Suomen olevan kaupankäynnin osapuoli ja osa siihen liittyviä ketjuja niin EU:ssa kuin EU:n ulkopuolellakin, siinä ei ole mitään epäselvää.
Vanhanen voi selittää ihan mitä ja miten tahtoo, mutta se ei muuta sitä tosi asiaa, että kaupankäynnin arvot ovat laskettavissa, eihän kaupankäyntiä sokkona käydä.
Tosiasia on myös se, että poliitikojenkin paljon esimerkkinä käyttävä Suomi-Italia-Saksa akseli, jonka variaatiot jo aiemmin mainitsin on Suomen kannalta negatiivinen suhteessa siihen panokseen jolla Suomi osallistuu Italian avittamiseen ja jos tämä on avainministerillemme selvä, niin hyvä, mutta voisivat sitten myös rehellisesti asian tunnustaa.
Kyllä se on mennyt perille, mutta ei se rahan lahjoittaminen huijareille mitään Suomeen tuo.
Jos Saksa-Italia kauppa käy, se ei takaa automaattisesti mitään Suomeen.
Lainat olisin ymmärtänyt – lahjoittamista en.
Heikki on oikeassa siinä, että rahalla kyllä voi potkia kauppaa eteenpäin. Ja myös Suomi voi mutkan kautta hyötyä jonkin verran.
Ongelma on että rahalla on se toinen vaikutus: yhteiskunnallisten muutosten tekemättä jättäminen. Italia vähentää verotusta, heikentää entisestään huonoa veronkantoa, laskee eläkeikää, yms. Rahan avulla he jättävät tekemällä muutokset jotka ovat välttämättömiä.
Tukia voi puolustaa kaupan edistämisen kannalta – myös Suomesta – mutta niitä voi haukkua toiselta kantilta.
Italian valtionvelka on yli 2500 miljardia euroa. Summalla, joka on noin kaksi kertaa Suomen valtion velka ( 200 miljardia euroa) ei Italia pitkällekään pötki, jos se käyttää tämän rahamäärän pääasiassa hankintoihin Saksasta. Niin Italian kuin Espanjankin pitää pystyä korvaaman matkailualan työpaikkoja tuotavalla työllä teollisuudessa.