Vesihuollon yhtiöittäminen

 

 

Kuka olisi uskonut muutama vuosikymmen sitten, että kunnissa sosiaali – ja terveyspalvelut tuottaa kansainväliset hoiva-alan yritykset, ei kukaan, kovimpia porvareita lukuun ottamatta. Pikkuhiljaa annettiin pikkusormi joka vei koko käden.

 

Tämän aasinsillan kautta tulemme vesilaitosten muutoksiin. Kunnat yhtiöittävät vesilaitoksiaan. Onko siinä kylvetty siemen mahdollisuuteen edetä pienin askelin kohti yksityisen vesipalveluiden tuottajien rynnäkköön? Miten silloin hinnat karkaavat käsistä, kuten Caruna on osoittanut. Jyväskylä taisi olla esikosketus, kun siellä suunniteltiin yksityistämistä.

 

Itse olen allekirjoittanut kansalaisaloitteen vesiemme yksityistämisen vastustamisen puolesta. Allekirjoituksia on jo hulppeat 89 345.

 

Tiedämme myös kuntamme vaikean tilanteen. Vesilaitoksen kuuluisi pyöriä puhtaan veden ja jätevesimaksuilla. Sitä se ei ole tehnyt. Myös korjausvelkaa putkistojen uusimiseen tulee väistämättä.

 

Yhtiöittämisen kautta, jossa kunta on omistajana 100 prosenttisesti, saisimme hengähdystauon talouden tilanteeseen. Jos emme sitä tekisi ja emmekä näin kykenisi alijäämää kattamaan vuoden 2020 tilinpäätökseen, olisi edessä mahdollinen kriisikuntamenettely.

 

Entä jos ajaudumme pakkoliitokseen? Olemme ison 20 000 asukkaan syrjäkylänä, peräreikänä. Silloin meillä ei ole vesilaitosta, eikä montaa muuta omaa palvelua. Kävelisimme kirkonkylän raittia ja muistelisimme mitä kaikkea eri kiinteistöissä oli – nyt tyhjät ikkunat.

 

On päivänselvää, että yhtiöittäminen raivostuttaa heitä jotka joutuvat hinnankorotuksien kohteiksi. Pöyryn yhtiöittämisselvityksen mukaan hintojen korotus tulisi olemaan järkyttävän korkea. Joka tapauksessa, olipa vesilaitos nykyisellään tai yhtiömuotoisena, hinnat on pakko nostaa, koska vesihuoltolaki sitä edellyttää, kuten edellä mainitsin, ettei kunta voi kompensoida veden alhaista hintaa. On toisaalta myös väärin oman veden käyttäjiä kohtaan, koska he maksavat veroina vedensaannin kirkonkyläläisille.

 

Yhtiöittäminen on myös takaisku kuntademokratialle, koska vain valtuuston valitseman edustajan/edustajien kautta voimme yhtiön asioihin vaikuttaa. Pala palalta kavennetaan kunnallista päätösvaltaa. Toisaalta olemme nähneet kuinka yhteistyö takkuaa naapurin kanssa. Meidän yli kävellään surutta ikään kuin isännän äänellä. Ylipäätään on nähty kuntaliitoksissa miten isot vievät ja pienet vikisevät. Tässä oli lyhykäisyydessä vaihtoehdot josta jouduin päättämään oman kantani.

 

Kirjoitukseni ei ole ”puolustuspuheenvuoro” päätökselle puoltaa yhtiöittämistä. Olisin toki voinut kannattaa kokoomuksen Jari Alkkiomäen esitystä hylkäämisestä ja hävinneet äänestyksen. Näin olisin ”pelastanut nahkani” kuntalaisten ja oman ideologiani kannattajien silmissä. Totta kai olisin sen tehnyt jos ei olisi ollut pelkoa kunnan itsenäisyyden menettämisestä.

 

Jos taas olisin jättänyt eriävän mielipiteen, olisi se ollut mielestäni populistista kosiskelua ja toisaalta hyväksyminen matkalle kuntaliitokseen. Elämä ja politiikka ovat myös valintoja. Erona oman elämän valinnoille on että politiikassa joutuu tekemään valintoja jotka vaikuttavat muiden ihmisten elämään. Uskokaa tai älkää, mutta tämä päätös oli poliittisen elämäni vaikein. Jouduin tekemään oman ideologiani vastaisen päätöksen, koska olen aina kannattanut henkeen ja vereen kunnallisia ja julkisia palveluja. Valitsin kuitenkin vaakakupista rakkaan kuntani itsenäisyyden pelastamisen mahdollisuuden.

 

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislistan

kunnanvaltuutettu.