liiterin ovi repsottaa
alasarana irronnut
katto sammaloitunut
seinistä maalit rapistuneet
siinä me vanhukset
ulkorakennus ja minä
ulkoista ehostusta kaipaavat
seisomme
toisiamme katsellen, hyväksyen
myrskyistä ja tuulista piittaamatta
jykevästi maanpinnalla
Hyvinhän Hannu taas muotoilit.
Täällä kun vanhaa osuuskauppaa asustelemme; pihamaa ja peili kertoilevat ihan nuo samat huomioineesi asiat. Ei se vanheneminen’, ei oikein talolle, jos ei omistajalleenkaan kosmeettisesti kovin kaunista tuota mutta täällä me vaan viihdymme ja asustelemme.
Se on tällä iällä sillä lailla, ettei paljoa viitsi alkaa remontteja tekemään. Kunhan köllöttelen lämpimässä tuvassa.
Aivan, Hannu, mikäs pakko meidän on näyttää ”naapureille” golfkenttäpihoja; meillehän kait riittää kun viihdymme kotipihassamme.
Prikulleen samanlaiset olosuhteet ja samanlainen asennoituminen kerrostaloasunnossani keskellä kaupunkia.
Hannu
– passaa ovi apukapulalla paikalleen
– korjaa sarana
– harjaa katto sammaleista
– maalaa punamaalilla
– älä ole vanhus mieleltäsi
– sinä seisoo nuortunut liiteri ja uudistunut sinä
– ylpeänä itsestään
– uusiin tuuliin ja tuiverruksiin
– jalat maassa- et maan alla
Niinpä, toimenpiteitä vaan. Minä tänään olin tuolla serkkutytön metsällä. Ihmettelin 20- 30 tuulenkaatamaa isoa kuusta, olivat juuret ylöspäin. Sattui sitten sopivasti, että tyttö tulikin metsätietä pitkin hevosella vastaan. Hetki siinä rupateltiin ja ihmeteltiin kaatuneita puita, oli niistä osa jo viime talvena kaatuneita. Ei oikein löydy järkevää käyttöä, ei huoli yhtiöt niin pientä erää eikä muutenkaan kelpaa kenellekään edes poltettavaksi.
Minä en saanut pidettyä suutani kiinnni ja kysyinkin, saanko raivata niitä puita aikani kuluksi pois. Puita en tarvitse, niitä on ihan riittävästi omilta metsiltä, mutta ei sen parempaa lliikuntaa ole, kuin sahailla niitä ja ajella ajan mittaan pois. Pitkä syksy on edessä, eikä oikein muutakaan liikuntaa löydy, juuri sopivaa näille vuosille.
Missä välissä kerkiäisin tehdä nuo Heikin luettelemat työt kun nyt jo välillä vetää tiukille. Teen myös kahteen talouteen polttopuut, että siinäkin on puuhaa. Oikeassahan Heikki on, että pitäisi korjata, mutta aina vaan tulee lykättyä.
No, tingitään hiukan, koska polttopuiden teko ovat elämää ylläpitämää ja parantavaa terapiaa.
Jos on puuhella, pönttö-tai kakluuni, mikään ei ole elämässä tärkeämpää kuin rankojen haku, klapien pilkkominen, pinoaminen ja puuhellan lämmittäminen.
Siksi, korjaa vain tuo liiterin ovi, anna sammaleet katolla koristaa ja punamullan harmaantua niin kuin sinäkin.