Tuuli ulvonut nurkissa koko päivän. Vilma kissa kääntyi ulko-ovelta takaisin sisälle ja saman tien vinttiin. Myrsky viilentänyt tuvan, joten laitoin hellaan tulta. Sähköt ovat pätkineet, mutta sentään ei pitkäksi aikaa. Noin kolmen kilometrin päässä ovat sähköt olleet pois iltapäivästä saakka.
Juuri lokakuun lopussa kehuin Mirjamille kuinka olen säästynyt tänä syksynä pahemmilta lihassäryiltä ja nyt sitten eilen ja tänään olen voivotellut, joka puolella kehoa olevia lihaskipuja. Marraskuu ei siis näytä alkavan kovin valoisasti.
Tälle kuulle näyttää jo kalenteri aika täydeltä. Kunnan kokouksia ja muuta ohjelmaa riittää. Hyvä niin, menee synkkä kuukausi nopsaan kun ei ehdi miettiä syntyjä syviä.
Kävin päivällä kylällä asioilla. Kolikoita oli kertynyt possuun siksi paljon, että piti pankkiin viedä. Niin se maailma on muuttunut. Ennen jos meni pankkiin naamio kasvoilla, nostivat pankkivirkailijat suosiolla kädet ylös. Nyt kun astelin pankin ovesta sisään, sain hyvän päivän toivotukset. 85 euroa oli possu kerännyt kolikoita, kuka vielä sanoo, etteikö centeissä ole miljoonan alku?
USA:ssa on sitten ihan kohta presidentinvaalit. Sitä tässä ihmettelen kun maailman rikkain valtio ei osaa vaaleja järjestää. Avaruuteen lennetään, joukkotuhoaseita ja kaiken maailman krääsää tehdään ja keksitään, mutta vaalit ovat ylipääsemättömän vaikeaa. Tulisivat tänne Kihniöön seuraamaan keväällä kunnallisvaaleja, niin näkisivät kuinka meiltä vaalit sujuvat kuin vettä vaan.
Kaiken huippuna USA lähettää jatkuvasti eri maihin vaalitarkkailijoita ja kyseenalaistavat melkein aina vaalitulokset. Ja nyt heidän istuva presidentti kertoo jo etukäteen vaalien olevan vilpilliset. Sovitaanko niin, että tästä lähtien amerikkalaiset pysyvät ihan vaan kotona, kun muissa maissa järjestetään vaaleja. Sen jälkeen kun ovat Kihniössä poikenneet.
Korona ajatuksia:
- tänä aamuna sairaanhoitaja Hannun kanssa pohdittiin, pitäisikö minun käydä korona testissä. Hän ja koko TK: n henkilökunta tuntee sairaskertomukseni ja vaivani, niin oli helppoa päätellä puhelimessa mistä vaivani ovat peräisin, eikä siis tarvinnut testiä tehdä. Näin se käy kätevästi kun on oma terveyskeskus ja tutut ja erinomaiset lääkärit ja hoitajat.
- vaihteeksi Pirkanmaalla koronatilanne on hiipumassa. No, huomenna voi olla toisin. Kummallinen tauti, kun päivittäin poukkoilee, eikä aina oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Vanha sananlasku sanoo, ettei vara venettä kaada, eli pätee varmaan myös tähän aikaan. Ollaan varovaisia ja tarkkoja, mutta eihän kytätä toisia, eihän.
- sai korona sen aikaan, että tein Kihniön Parkanon joululehteen vai onko se nykyään tylsän niminen kotiseutulehti, kirjoituksen joulupukista joka tuskailee myös koronasta. Taitaa ilmestyä siinä loppukuusta.
Kyllä sitten pitää sattua kaikenlaista. Muistatte varmaan edellisen kirjoitukseni jossa kerroin meneväni Jalasjärven Koskueelle hakemaan tuttavaltani kirjoja ja muuta materiaalia. Ei siinä mitään, kävimme reissun ja hyvin onnistui. No, tänä aamuna ystäväni oli laittanut facebookiin jutun, jossa kerrottiin kuinka viikonloppuna rosvot olivat tyhjentäneet talon Koskueella. Tässä on nyt kakkajäykkänä odotettu sinivilkkuisia autoja pihaan.
Huumoria: Mirjamin kanssa kinailtiin taannoin, kummalla on vanhempia esineitä tallessa. Hänellä oli lukematon määrä vanhaa museotavaraa. Tiesin häviäväni, mutta sitten keksin ja sanoin: Minullapa on aataminomena.
Tutun tuntuista syksyeloa; niin on minullakin tuo vasen polvi ilmoitellut olemassa olostaan, niin kuin en sen olemassa oloa muuten tietäisi. Ne nämä syksykoleat ilmat, vaikka ennätyslämmintä onkin.
Piti oikein uudestaan katsoa, kun meillä mittari näytti hiukan vajaa +11 astetta. Onhan se ennenkuulumatonta, kun on tottunut aikanaan pyhäinmiesten lumipyryihin. Aamukahvia juodessa seurasin kun vesi valui järvenpuolen ikkunoissa tuulen tuomana virtanaan. Ei näillä ilmoilla onnistu ulkotyöt, vaikka ei mikään paikka kolota. Laboratorioon pitäisi taas ennen kahdeksaa lähteä.
Meillä juuri nyt, +12.8. Vettä satelee. Tunti sitten kun postilaatikolla kävin totesin, että taitavat ulkotyöt jäädä tänään aika vähiin.
Vettä tuli sen verran, että Pikkumirri meni auton alle sateensuojaan, mokomakin hienotassu, jätti minut yksin kulkemaan loppumatkan, (n 10m). Mirrikin oli tullut aamusella jo klo 04,20.
Minä jatkoin talvivalkosipulien istutusta. Nyt vuorossa oli suurista kukinnoista kuivatetut isot siemenet, jotka kylvin luonnonmukaisesti ripotellen maapläntille ja peitin ne kevyesti mullalla. Parin vuoden kuluttua nämä tuottavat puolen nyrkin kokoisia isoja valkosipuleita. Tätä olen harrastanut aina Hesan siirtolapuurahan ajoista lähtien.
Yöllä vettä ropisi ikkunan pieliin että roikui. Lämpö ”yläilmoissa” juuri nyt 12 C.
Lämmintä on täälläkin. Ei Kalle pikkukisua saa moittia, kastuu pikkuisen turkki ja tassut, hän oli kuitenkin hengessä mukana:))
No, oikeastaan en nyt moitikkaan. Minä kun olen tottunut jo siihen, että Pikkumirri seurailee minua kuin ”hai laivaa”, vaan ei saalistamismielessä.
Tänään juuri tein testin, laitoin riistapastan tarjolle ja lähdin päästämään kanoja kanalasta.
Kuinkas ollakkaan, Pikkumirri jätti pastan siihen ja lähti mukanani ”vapauttamaan” kanoja.
Olen vähintäänkin tyytyväinen, asemaani Pikkumirrin maailmassa.
Minä tein sen valinnan että varasin talvirenkaiden vaihtoajan perjantaille. Se tarkoittaa, että ensi viikolle voitte odottaa hellelukemia.