Kyllä vaan hirsitalo on erinomainen keksintö. Olkoon vaikka kuinka kuuma ulkona, hirsinen talo pitää sisältä mukavan viileänä. Makeat unet sain viileässä nukkuessa ja päivällä on mukava tulla viileään tupaan auringon paahtamasta kuumudesta. Täytyy sitä minullakin jotain leuhkimisen aihetta olla, vaikka pieni torppani on rakennettu jo 1930 luvulla.
Tampereen reissu oli päivällä tiedossa. Siispä aivonystyröillä oli ylimääräistä työtä, jotta kaikki tarvittavat paperit tulevat mukaan. Hosu – Hannu kun olen, niin piti useaan kertaan tarkistaa, onko ihan varmasti kaikki mukana. Virroilla perillä tapasin postilaatikolla naapurin Erkin. Mukava aamuinen juttutuokio ja lopuksi hän vannotti, etten saa lopettaa päiväkirjaani. On kuulemma oiva aamunavaus. Nöyränä otin kehut vastaan.
Eineellä täytimme kupumme ja ei kun matka kohti maalikaupunkia. Jostain kumman syystä toiset autoilijat eivät aiheuttaneet ärräpäitä ja vähätkin hiukseni säilyivät reissulla ilman harmaantumista. Olisiko aurinkoisella säällä ja hyvällä matkaseuralla (Mirjam) ollut vaikutusta asiaan.
Niin siinä kävi kun Teiskon tien kautta ajoimme, että auton nokka löysi Terälahdella kirpputorin pihasta. Armaani pääsi hetkeksi mielipuuhaansa, hypistelemään tavaroita. Aikaa kun oli niukasti, niin lupauduin tulomatkalla poikkeavamme uudestaan. Näin myös teimme.
Jätimme Tampereella auton Mirjamin tytön Maritan asuman kerrostalon pihaan ja kävelimme muutaman kilometrin Taysiin. Kirpputori reissusta oli se hyöty, että ostin 50 centillä teepaidan, kun tiesin kävellessäni hikoavan. Niinpä keskussairaalan pihassa vaihdoin kuivaan ylleni.
Kyllä uusi remontoitu ja lisärakennuksia tehty sairaala on upea. Ihan silmiä hiveli kokonaisuus, pääaula ja kaikki muu. Sydänsairaalaan oli helppo löytää. Ja se henkilökunta, kuin kukkaa kämmenellä kohdellaan. Hyväntuulista ja palvelualtista henkilökuntaa jota aina olen saanut kokea Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa.
Kirjauduin hyvissä ajoin puolta tuntia ennen määrättyä aikaani. Ei tarvinnut odottaa kuin muutaman minuutin kun pääsin iloisen tahdistinhoitajan luokse. Sydämentahdistin on toiminut kiitettävästi ja aikaa sillä on vielä noin yhdeksän vuotta. Tenttasin sairaanhoitajaa kaikesta mahdollisesti ja hän auliisti taas kerran kertoi miten elää tahdistimen kanssa, ilman vaaroja. Vaikka tahdistin on ollut yli kymmenen vuotta, silti on hyvä kerrata mitä pitää huomioida tahdistimen kanssa.
Muuten päivän tapahtumia en kerinnyt tarkkaan seuraamaan. No, kerrankin Ruotsi sai meiltä nenilleen. Ruotsi on aina katsonut Suomea kuin edelleen alamaista, jonka täytyy kaikessa ottaa mallia ”isoveljestä”. Nyt sitten Suomi ihan oikein pitää rajat kiinni. Miksi tänne ehdoin tahdoin pitäisi korona virus päästää? Ruotsi teki muka erilaisen ja oikean hoidon koronassa joka onkin osoittautunut katastrofiksi. Olisiko aika ottaa mallia meiltä suomalaisilta.
Huumoria:
Tähän loppuun sopiikin ruotsalaisvitsi: Miksi ruotsalaiset ottavat tikapuut mukaan ostoksille? Siksi koska hinnat ovat korkealla.
Samanlaisia kokemuksia minullakin TAYS:sta. Kuljin siellä sädehoidossa (eturauhassyöpä) kaikkiaan 24 kertaa. Aina hieno ja ystävällinen kohtelu, Ne sädehoidon tytötkin tulivat ihan tutuiksi.
TAYS:stä ei ole kuin positiivisia kokemuksia.
Syntymäni jälkeen, Marian Sairaalassa, olen ollut kerran sairaalassa hoidettavana. Mursin tällöin peukaloni, joka leikattiin ei kiireellisenä tapauksena. Katselin itse näytöltä kirurgin veistämistä, porakonetta, naulaamista ja ompelua, eikä sattunut.
Jouduin olemaan osastolla yhden yön ja päivän jonotuksineen, koska kiireelliset tapaukset ohittivat aina peukaloni.
Mutta käsikirurgisella osasolla näki ja kuuli karmeita tarinoita:
– Yksi käveli leikkauksen jälkeen kuin Napoleon oikea käsi vatsan päälle kiinnitettynä. Oli pudonnut harvesterin päältä ja runnonut kätensä pahoin. Käsi oli neulottu leikkauksessa vatsanahkaan kiinni, että veri kiertäisi vatsan kautta käteen.
– Toinen Jyväskylästä oli sahannut sirkkelillä kätensä irti-poikki ja oli tuonut sen pokkana muovipussissa sairaalaan. Siellä se oli liitetty uudelleen ranteesta uudeksi kädeksi, joka ihme kyllä toimi.
– Kolmas oli kännissä kaatunut saunan kiukaan päälle ja polttanut koko etupuolensa, jota sitten kauneuskirurgian jälkeen paikattiin, voideltiin ja ”laastaroitiin” koko mahan täydeltä. Mitenkähän munat ?
Mutta, omalta pikku jutultani sain kyllä muuta ihmeteltävää ja kunnioitusta TAYSin toimintaan. No, ihmetteliväthän monet, kun peukaloni päästä törrötti ns. k-piikki ulos, jolla luut oli porattu ja liimattu kiinni. Se naula poistettiin kuukauden päästä.
Kyllähän TAYS on minulle hyvinkin tuttu. Kymmenkunta vuotta sitten se tutustuminen alkoi siitä, kun itseni metsässä kolhin aika pahasti. Silloin mentiin ”piipaa” autolla ja siitä asti onkin käyty ihan liiankin usein. Melko lailla tasan vuosi sitten olin Sydänsairaalan puolella parikin kertaa, en tosin sydävaivojen takia, mutta leikattiin keuhkot molemmin puolin, se oli aina viikon reisu. Nyt pitäsi taas mennä loppukuusta röntgeniin.
Onhan siellä uudella puolella hienot paikat, eikä sitä rautatieaseman tunnelmaa.