Sulkuejärvi, jonka kupeessa kirkonkylä
kirkonkylässä raitti
sen kahta puolta taloja
kauppoja, apteekki
entisiä liikerakennuksia
vanha kansakoulu
vieressään kirjasto
kaksi kunnantaloa
arkkitehtuuriltaan ainutlaatuiset noppatalot
siinä seisoo meidän ikioma keskustaajama
kirkonkylää ympäröi monet eri kylät
joissa ennen oli vilinää
kouluineen, monine kauppoineen, peltoineen, metsineen
sinne synnyttiin, muutettiin evakkoina
elettiin, kuoltiin
kirkonkylän Katarankankaan multiin haudattiin
kylillä yhä asutaan
paluumuuttajineen, uusine asukkaineen
talot vaihtaneet omistajia
sopeutuneet kihniöläisiksi
lapset ja nuoret rientävät aamuisin tienvarteen
koulukyytiä odottamaan
isät, äidit lähtevät töihin
työnsä tehneet eläkeläiset virittelevät hellojaan
enää ei tarvitse lähteä pelloille, työpajoihin, nevoille
leivän syrjään kiinni
Kihniöstä on lähdetty työnperässä, puolison mukana
kuka mistäkin syystä
vaan ei ole lähtijöiden sydämistä kaikonnut kotikunta
ylpeänä ovat kertoneet olevansa Kihniöstä
tilanneet paikallislehden, lukeneet oman kuntansa kuulumisia
viettäneet lomansa kotiseutunsa tantereita tallaten
muistellen menneitä, tavaten ystäviä, tuttuja
kihniöläisiä
Meidän Kihniö täyttää sata vuotta
se kätkee tuhansia ja taas tuhansia tarinoita
kihniöläisistä, sen kauniin karusta luonnosta
työstä ja taisteluista
kihniöläisyyteen kasvamisesta
maaperäämme juurtumisesta
kotiseutuumme rakastumisesta
tänä päivänä kamppailusta
oman kuntamme olemassaolon puolesta
kuten niin monta kertaa aiemmin
juhlavuosi on lopuillaan
jouduimme viettämään sen koruttoman vaatimattomasti
syistä joihin emme voineet vaikuttaa
mutta johon olemme tottuneet
satavuotiaan historiamme aikana
elämään vaatimattomasti, mutta ylväänä
omaa kuntaamme rakastaen
kihniöläisittäin
karun koruttomasti.
Olipahan Hannulla kaunis kotiseutukuvaus; herkkä, kaunis ja niin velvoittava asianomaisille kunnan asukkaille.
Valitettavasti elämän myrskyt ovat viskoneet minua pitkin jos poikinkin Suomea.
Palkkatyöstä kun jäin pois, ankkuroiduin tänne Tammelaan, jopa kotiuduinkin. Siis Hämeeseen, minä karjalaisperäinen, aivan kuin Sinäkin Hannu.
Kotiseuturakkaus on tasapainoisen ihmisen yksi perusominaisuus, siltikin vaikka ei syntyperäinen olisikaan.
Kiitos Kalle kauniista sanoista. Itse olen syntynyt Nivalassa, mutta koulun kävin kokonaisuudessa täällä Kihniössä. Suomea kiersin ristiinrastiin työelämässä, mutta aina lomani vietin täällä kotiseudulla. Tänne olen juurtunut ja täällä vietän loppuelämäni.
Niin katos Hannu, mottoni on, parasta juurtua jonnekkin kuin olla ns irtolainen.
Olisin ehkä mielelläni juurtunut tuonne Lavialle mutta vaimo Hämeestä siis minäkin Hämeeseen.
Ei tuo huono ratkaisu ole ollut ja aika hämäläistynyt jossain mielessä
lienenkin. Vaan loppupelissä, varsin karjalainen kun tässä ympäristössäni karjalaisperäistä asujamistoa vieläkin riittää.
Joskus 30 vuotta sitten luin Kihniön historiaa.
Semmoisen jutun muistan, että kun menee metsään ja on hetken hiljaa, alkaa kuulla vieraskielistä laulua, sen kansan laulua, joka asui ennen niillä mailla. Mieleen tulee germaanit ja saamelaiset.
Koska länsisuomalaisten perimässä on paljon germaanista äitilinjaa ja ugrilaista isälinjaa, niin voisi olettaa ugrien höökineen ammoin germaanien asuttamalle seudulle.
Hollantilaisten muistelen olevan perimältään suhteellisen lähellä länsisuomalaisia.