Aluksi itsekeskeistä pohdintaa. En ole eläissäni ollut lentokoneessa. Kerran kävin vuonna 1978 Neuvostoliitossa. Sekin voidaan taustani takia tulkita kotimaan matkailuksi. 24 tunnin risteilyjä olen tehnyt yhden käden sormien verran. Kotikonnuilleni muutettuani, Uudellamaalla on 30 vuoden aikana tullut harvakseltaan käytyä. Tosin Sipilän hallitus sai pienen piikin aikaan, kun oli useita mielenosoituksia työläisten ja köyhien leikkauksia vastaan.
Voin siis itsekkäästi todeta, ettei rajojen sulkeminen ulkorajoilla ja Uudellamaalla hetkauta tuon taivaallista. Vaan kun en ole itsekäs. Elän koko sydämelläni mukana ihmisten tuskassa. Joka ainoan, jotka joutuvat raatamaan, sairastamaan ja kärsimään monin eri tavoin.
Mieltäni ei lämmitä jos minä en kaipaa matkailua. Ei lämmitä, että elän alueella jossa on helpompaa elää rajoitettua elämää. Olen onnekas sen suhteen, että toistaiseksi arki on sujunut. Olen tottunut auttamaan, tekemään asioita ihmisten hyväksi, elänyt heidän arjessaan. Nyt pyörittelen peukaloita – varsin outo tilanne.
Jos tilanne on outo, niin pääni se vasta outo onkin. Uudenmaan rajojen sulkeminen sai taas mielikuvitukseni lentoon.
Entä jos sulku jatkuu pitkään – mitä tapahtuu? Palaako kieltolain ajat takaisin?
- näen jo sieluni silmillä miten ihmiset metsiä pitkin yrittävät mökeilleen
- ajellaan ilman valoja vanhoja hiekkateitä rajan yli juhannuksen viettoon
- miten veneillä salakuljetetaan mökkiläisille mustan pörssin tavaraa
- pontikan keittäjät kuljettavat yön tunteina korpikuusen kyyneleitä helsinkiläisiin salakapakoihin, kun Alkosta ei voi kiinnijäämisen pelossa hakea
- ihmiset pysäyttävät ja kysyvät ensimmäisenä: Onkos tietoo?
- lapset alkavat taas leikkiä rosvoa ja poliisia
Kaikkia tuo päänuppi miettii ja piirtelee.
Yksi asia joka suomalaisissa on yllättänyt. Olemme ujo kansa, pysyttelemme mielellämme kaukana toisistamme. Nyt kun saimme ohjeet pitää välimatkaa, niin eikös nämä härmäläiset änkeä kauppojen jonoissa ”tappituntumalle” ja hakemalla hakeutuvat melkein kiinni iholle. Hyvä, etteivät miehiset miehet anna poskisuudelmia, mitä?
Minähän perskeles pussaan vaikka suulle miestä, mutta minua ei hallitukset ja kaiken maailman kansliapäälliköt tai perustuslakivaliokunnat komentele, kyllä jämti on niin.
Onneksi löytyy myös sitä suomalaista sisua. Hallayöt ja monet vitsaukset ovat koetelleet, eikä meitä lannista yksi virus.
Niin ja se kevennys: Karjalaispoikana käyn aina vanhaa väittelyä – vihta vai vasta. Mutta sanokaapas: Kun saunassa vihtoo ja sitten peseytyy, niin onko silloin löylyttelijä vastapesty?
Hyvää viikonloppua kaikille teille jotka jaksatte kanssani käydä tätä korona matkaa.