Päiväkirjamerkintä 23.9

 

Sydän kylmänä luen uutisia kuinka jo nyt syksy ja sen kosteudet tulevat jatkumaan yhä pitempään ilmastonmuutoksen myötä. Se tietää suomalaisille lihasvaivoista kärsiville yhä vaikeampia aikoja. Lääkkeitä ei haluaisi popsia kuin leipää ja liikunta ei helpota – kärvistele siinä sitten.

 

Politiikan syksy näyttää kovin raadolliselta. Taannoin jopa tasavallan presidentti painotti vastakkainasettelun olevan ohi ja puhuttiin tärkeäksi ”puhaltaa yhteen hiileen”. Nyt kun yhteiskuntamme on ajautunut äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen, niin puhallammeko yhtenäisinä siihen hiileen?? Politiikkaa seuratessa tulee väkisinkin tunne, että nyt käännetään joka ikiset risut ja männynkävyt joilla saadaan Sanna Marinin hallitus lyötyä maan rakoon.

 

Jopa valkoposkihanhet ja vanhusten hoito on otettu lyömäaseeksi. Mitä seuraavaksi? Asiasta ja politiikan suunnasta pitääkin arvostella ja tuoda vaihtoehtoja keskusteluun, mutta kun aletaan tikusta kinaamaan, niin mitä se kertoo ihmisille politiikan tekemisestä?

 

Se siitä politiikasta. Monet varmaan karsastavat nostaessani esille yhteiskunnan tilaa, mutta haluan tuoda tuntojani esille omalta näkökannaltani ja havainnoista, jotta jälkipolvet saavat lukea miten edettiin silloin kun korona virus rantautui meille ja muualle.

 

Omassa elämässä yritän löytää tasapainoa kaikenlaisen yhteiskunnallisen, kolmannen sektorin tekemisen sekä oman ja kumppanin yhdessäolon kanssa. Vilma tuolta sängyltä naukaisi, entäs minä, eikös minulla ole roolia stressin helpottamisessa? Kyllä on ja suuri onkin. Hän kun tulee mahan päälle, kehrää lujaa, puskee ja vesi valuu suusta, suuren välittämisen merkiksi, niin kyllä kummasti helpottaa mielen kireys.

 

Koronahavaintoja:

• niin se hiipimällä hiipii meillekin tuo viruksen pirulainen. Sanovat sen olevan lievempi kuin keväällä, mutta en riskiryhmäläisenä mitenkään sitä väheksy. Eilen oli jo 149 uutta tartuntaa, eli roima lisäys.
• tasapainoilla koronan ja talouden pyörien pyörimisestä on aikalailla nuorallatanssia. Ei käy yhtään kateeksi hallitusta.
• se että viranomaiset antavat vuoroin hyviä ja huonoja uutisia viruksesta, sen tehosta tai vakavuudesta, sen voittamisesta, kertoo vain siitä kuinka vaikean asian äärellä olemme.
• en jaksa ymmärtää heitä jotka vähättelevät tilannetta vertaamalla koronavirusta kausi influenssaan. En toivo edes perusterveille jotka naureskelevat koronavirukselle, että saisivat itse sen kokea.

 

Kasvomaskeista tuli illalla mieleen kun unta haeskelin, että on niissä hyvätkin puolensa. Ajatelkaa ujoa ihmistä, jonka pitäisi ostaa vaikka ehkäisyvälineitä? Ole siinä myyjän edessä naama punaisena. Nyt kun laittaa aurinkolasit silmille, pipo syvälle päähän ja naamaan kasvomaski, niin ei ole hädänpäivää. Tai jos on jäänyt sepalus sulkematta ja ”ori” meinaa karata, ei hätää, ei sinua kukaan tunnista maskin takaa. Ja on monta muuta tilannetta, että tekisi mieli vajota maan alle, mutta kasvomaski pelastaa häpeältä.

 

Huumoria:

Kerroin aluksi noista lihassäryistä. Itselläni kaularangan vaivat laittaa niskan lujille ja jäykäksi. Onneksi lopetin alkoholin käytön lähes 20 vuotta sitten. Jos vielä käyttäisin, täytyisi hommata keinu, että saisi otettua konjakkiryypyn.