nukuttaisi
valun sängystä ylös
kehoa särkee
olen siis elossa
peilistä katsoo rähjäinen olemus
pikainen hampaiden harjaus
kuteet niskaan
menoksi
katse taivaalle
aurinko nikkaa silmää
hymyilen
rypyt otsalta, säryt
lempeä kesätuuli
mukanaan vei
kiitos elämälle
sen karikoille
miten muuten tuntisin
olevani tänään
onnellinen mies
Hannu Tiainen
Hannu,- se mikä ei tapa, vahvistaa.
”Kel`onni on se onnen peittäköön, kel`aarre on se aarteen kätkeköön ja olkoon onnellinen onnessaan ja rikas riemussansa yksin/kaksin vaan….
Onnellinen mies se minäkin, se minäkin, sain uudet lasit käyttööni; maailma kirkastui, kokeilin asetuksista tekstin pienentämistä ja ihan todella yllätyin. Nyt pystyn lukemaan -50% tekstiäkin.
Pienet asiat sitä onnea elämään tuovatkin, vähemmän suuret ilman lieveilmiöitä.
Tuli tuosta tahaton toisto; se minäkin poistettakoon.
Klassinen runo, hyvä rakenne, puhdas muoto.
Taitaa olla musiikkimoehiä tämä heppu.