en ole jouluihminen
tonttu muuten vaan
kai oma tonttusi
olla saan
kanssasi yhdessä
elämää viettää
tonttuillen
paikasta toiseen rientää
omaa tonttuasi
rakastaa
sietää
minne ikinä
kohtalon tie
meitä viekään
Sopivan mansellismielinen blogialusta
en ole jouluihminen
tonttu muuten vaan
kai oma tonttusi
olla saan
kanssasi yhdessä
elämää viettää
tonttuillen
paikasta toiseen rientää
omaa tonttuasi
rakastaa
sietää
minne ikinä
kohtalon tie
meitä viekään
Olipas Hannu jouluista ja elämänläheistä. Tonttuilu; hyväntahtoisesti ilmaistua vähän ehkä ajattelematonta, joskus ihan tunteeseen perustuvaa arkijärjen vastaista. Sitä se tonttuilu mielestäni on. Tonttuilu on aina , sanoisinko myönteistä jopa ihmisläheistä elämänfilosofiaa. Jouluunkin kuuluu ja joulun suhteen tonttuilemme lähes jokainen.
Kiitos Kalle ja hyvää joulun odotusta, myös molemmille mirreille ja kumppanillesi.
Oikeastaan Hannu, minulla ei ole sitä joulun odotusta. Tämän vuodenajan perustan tuohon 21 – 22.12 talvipäivän seisaukseen; valo alkaa voittaa pimeyden, se on minun ”jouluni”, pakanallinen tai ei, sillä ei minulle ole mitään väliä.
Mirrit taasen ovat minulle tärkeitä, varsinkin Pikkumirri, aina kun tulen saunakamarista, se on stand bye; kalanperkuupöydällä, silityksiä kaipaillen, nousee rinnuksilleni, nuolee nenääni. Voiko luontokappaleelta enempää kiintymisen osoitusta edes odottaa; Pikkumirri on siinä suhteessa täydellinen; mielestäni.