Mustaa joulua pukkaa – päiväkirja 15.12

 

Tovi vierähtänyt päiväkirjan teosta, nyt vasta ensimmäinen joulukuulle vaikka jouluaattoon on enää kutakuinkin viikko. No, sairaus veti mielen matalaksi, josta kirjoitin. Tuli myös rypäs kokouksia joihin piti huolella valmistautua. Myös vanha kehno, eli paniikkihäiriö muistutteli itsestään, joka laittoi riehumisen tauolle.

 

Juuri katsoin säätä ja kovasti yrittää mustaa joulua tyrkyttää. Jollain lailla on tuntuma, ettei joulun tunnelmasta oikein kukaan ole saanut kiinni. Pahuksen korona hallitsee siinä määrin, että ihmisillä on ollut muuta ajateltavaa. Toisaalta hyvä kun aina vain kasvanut markkinahumu joulun ympärillä on ainakin hieman laantunut.

 

On se kuulkaa olemista kun sairaus pistää vilkkaan miehen hiljentämään tahtia. Kyllä useasti katselen sirkkeliä ja mietin, josko alkaisi rykäistä. Onneksi pääkopassa on vielä hitusen järkivähää ja Mirjam toppuuttelee, että sormien syyhyämisestä huolimatta olen pysynyt Mirjamin nuhteessa.

 

Muutama sana paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta, josta jo mainitsin. Kovin herkkä kun olen, tarkkailen itseäni liikaa. Se taas saa tuntumaan, että pienikin kipu jossain vartalossa saa mielen kauhun valtaan tyyliin: Nytkö se perhanan hyytymä lähti liikkeelle ja kohta olen kanttuvei. Kirjoitan siitä jossain vaiheessa ihan oman jutun.

 

Siksi iloisia tapahtumia ja hauskoja sattumuksia ei ole oikein kerrottavana. Vilma kisu on parhaansa mukaan lohduttanut, kun on huomannut isännän (mikä hemmetin isäntä minä muka olen) olevan mieli matalana. Tietysti rakas Mirjam on ollut kultaakin kalliimpi.

 

Eilen tein runon sodasta ja sen kauhuista. Huomasin kuinka sodasta ja rauhasta kirjoittaessa sodasta saisi myönteisesti kirjoittaa, mutta rauhan asia on lähes kirosana. Ihan kuin kerjäisi verta nenästä.

 

Siitä tulikin mieleen, kuinka verenohennuslääkitys on alkanut tehota. Äsken herätessä niistin nenää ja toisesta sieraimesta tuli hieman verta. Siitä saat hyytymä, aloit väärälle miehelle kenkkuileen. Tänään käyn flunssapiikillä. Otan sen nyt toista kertaa, viime vuonna otin ensimmäisen kerran.

 

Politiikka saa nyt jäädä pois päiväkirjasta. Aiheita olisi pilvin pimein Trumpista meidän omaan politiikkaan, mutta rauhoitetaan kaikkien mieli näin joulun alla ja höpötellään niitä näitä.

 

Korona:

• viruksesta sen verran, että lähellä kolkuttelee Kihniötä. Parkanon ja Karvian se pirulainen saavutti. Onneksi ovat saamassa sen kuriin.
• Virrat on Pirkanmaan ainoa kaupunki joka on säästynyt koronalta. Virtain osa-aikavävynä voin virtolaisten puolesta sanoa, että emme sitä kaipaakaan.
• Kihniöstä tuli mieleen, että olemme kuin Asterixin piskuinen Gallian kylä, jossa meillä on oma taikajuoma (enkä nyt tarkoita Kihniön kipakkaa), jonka voimalle viruskaan ei mahda mitään.

 

Huumoria:

Olemme Mirjamin kanssa olleet yhdessä kahdeksan vuotta. Hän halusi juhlistaa sitä käymällä Alkossa ja kysyi myyjältä mitä suosittelisi. Myyjä pahalainen kysyi: Haluatteko juhlia vai unohtaa?

 

Siitä Taysin reissusta vielä: Lääkäri kysyi: Missä se kipu ensin ilmeni? Minä: Kotona.