Minun kyläni

 

 

aurinko noussut

syksyiseen aamuun

talot uinuvat vielä

lepopäivään heräillään

kuka mitenkin

kohta joku alkaa lakaista lehtiä

toinen käynnistelee moottorisahaa

jossain nostetaan vielä kuokalla perunaa

onpa pariskunta ennättänyt jo kävelylle

tullessaan ottavat aamun lehden

jostain kuuluu traktorin ääni

haukottelen pihassa

otan puusta omenan

haukkaan ja mietin

tämä on kotikyläni

jota rakastan

kyläläisineen, taloineen

rautateineen, peltoineen

metsineen

lapsuuden muistoineen

haistelen ilmaa

oman kyläni

lempeitä tuoksuja

9 vastausta artikkeliin “Minun kyläni”

  1. Olipahan kaunis kotipaikkaa ihannoiva riimitelmä. Minä kun tuota kotipaikkaa olen joutunut elämän mutkissa vaihtamaan, kerran jos toisenkin.
    Nyt tänne Tammelan perukoille olen kotiutunut, vanhaan osuuskauppaan, täällä on hyvä mielestäni elää; täällä on kaikki, luonto, järvet, mitäpä muuta voisi edes toivoakkaan?

  2. Kyllähän siellä ”korvessa” viihtyykjin mutta esim pihvin ja pizzan halun yllättäessä; ei taida ihan trangialla onnistua. Pizzan ja hyvän tekeekin vaimoni ja pihvihommat ovat minun alaani.
    Minulla noita metsävuorokausia riittää vuosien myötä, ihan ammatiksenikin; ei enää jaksa viehättää.

  3. Hyviä olet kirjoittanut ennenkin, Hannu, mutta tämä on parhaasta päästä. On kyllä niin mahtava tunnelma, että oikein kielen päällä tuntuu. Tuollaisen tunnelman kun onnistuisikin valokuvaan tallentamaan, mutta ei liene edes mahdollista. Kiitos!

  4. Mielelläni viipyilen kotikyläni maisemissa tilaisuuden tullen.

    Tänään tuli telkussa jaksoja Jopin lultaiselta kaudelta v. 2011.
    Jopi imitoi Armstrongia jokaisessa jaksossa baarimikon hahmossa.

    Tässä aidompi tapaus:

    https://m.youtube.com/watch?v=CWzrABouyeE

  5. Äkäinen naapuri

    Tänään, juuri auringon laskiessa pulahdin järveen katsottuani huolella, ettei äkäistä naapuria näy missään.

    Eilen pimeällä riisuessani vaatteita alkoi läheisen lahden pohjasta kuulua molskahduksia niin kuin viiden kilon kiviä olisi paiskottu veteen. Teki mieli huutaen kysyä, että mistä on kysymys (hönöilystäköhän?).
    Molskahdukset lähenivät ja alkoivat tuoda pieniä aaltoja rantaan siinä itseäni kuivaillessani.
    Molskahdukset alkoivat saada läiskähtävää sävyä, jolloin arvasin, että majavahan siinä. En jäänyt odottamaan rantautumista.

    Mikähän mahtoi naapuria kiivastuttaa. Metsästyskausi oli jo alkanut ja ehkä sen pesuetta oli verotettu.

    Youtubesta löytyi kuvaa äkäisistä tapauksista.

  6. Mielenkiintoisia ja hyviä kommentteja kaikilta teiltä blogiystävät, kiitos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *