Mielenterveystyö tarvitsee lisäpanostusta

 

 

Yhteiskunta asettaa yhä enemmän henkisiä paineita ihmisille. Monin eritavoin vaatimustasoa nostetaan. Työelämä on stressaavampaa kuin koskaan ennen. Hyvinvoinnin mittareiksi lasketaan aineellinen menestys. Onko ihme jos henkisen ylirasittumisen määrä kasvaa. Uupumiset, masennukset sekä muut mielenterveyteen liittyvät ongelmat alkavat olla valitettavan tuttuja asioita perheissä ja erilaisissa yhteisöissä.

 

Julkisuudessa mielenterveyden ongelmat tiedostetaan, niistä puhutaan ja nostetaan keskusteluun. Aivan kuten vanhustenhuollossa, mielenterveystyön puolesta puheita riittää, mutta teot ovat varsin heikkoja. Valtion ja kuntien talouden säästökuurit kohdistuvat aina kaikkein haavoittuvimpiin ihmisiin.

 

Paljon puhutaan ennaltaehkäisevän työn merkityksestä myös mielenterveystyössä. Jostain syystä se kuitenkin ei kanna niin sanotusti kenttätyöhön. Tekeviä käsiä tarvittaisiin lisää. Käsittääkseni omasta kunnastani Kihniöstä puuttuu vakituinen mielenterveystyöntekijä. Kihniön sairaalan vuodeosastolle on tehty tilat päivätoiminnalle, jota käyttävät kirjoilla olevat asiakkaat. Tältä osin voidaan antaa kiitosta tilojen järjestymisestä. Kun vielä monella tapaa hyväntekijänä tunnettu Ilkka Suutari lahjoitti päivätoiminnalle kangaspuut, niin ilmeisen tyytyväisiä ovat asiakkaat sekä työntekijät.

 

Miten on heidän laita jotka ovat syystä tai toisesta syrjäytyneet, mieli alkaa järkkyä, eikä uskalleta, osata tai kehdata ottaa yhteyttä hoitoihin pääsemisiin? Juuri he tarvitsisivat ajoissa apua, saada ennaltaehkäisevää tukea. Tiedän, että kotihoito on vedetty niin tiukalle, että heidän on lähes mahdoton puutua huomattuaan ongelmia, eikä aikaa ole kuunnella saati auttaa. Toinen asia, kuuluuko se edes kotihoitoon. Voi vain kuvitella kuinka stressaavaa on heidän työnsä, nähdessään ihmisten hädän ja turvattomuuden tunteen.

 

Tarvitaan siis matalankynnyksen tai peräti kynnyksetön pääsy vastaanotolle. Sairaanhoitajan luo tuleminen tai hoitajan kotikäynti on varmasti helpompaa kuin heti lääkärin puheille joutuminen. Ajoissa hoitoon pääsy, kun ihmiselle tapahtuu yllättävää ja traagista, on ensiarvoisen tärkeää toipumisen kannalta. Ja kun aina puhutaan rahasta, voidaan sanoa säästöjen olevan moninkertaisia, kun ihmiset saadaan hyvissä ajoissa tavoitettua, sen sijaan, että joudutaan lähettämään laitoksiin saamaan hoitoa.

 

Olisi jo vihdoin viimein aika nostaa todenteolla mielenterveystyön kehittäminen, resurssien lisääminen jne. yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista tässä ja nyt. Kolmannen sektorin työtä ei pidä myöskään laiminlyödä. Kyse on vapaaehtoistyöstä joka on omalla saralla arvokasta. Mielenterveysyhdistyksiin, heidän pitämiin tiloihin ja erilaisiin toimintoihin hakeutuu paljon mielenterveys sekä – päihdekuntoutujia. Myös heidän työn tukeminen on teko kohti kuntoutumista.

 

Valitettavasti hallituksen suunnitelmissa on syksyn budjettiriihessä leikata yhdistystoiminnoista 123 miljoonaa euroa, jos olen oikein ymmärtänyt. Jos niin on, ei muuta kuin yhteyttä ministereihin, etteivät missään tapauksessa näytä esimerkkiä miten ennaltaehkäisevää vapaaehtoistyötä romutetaan ihan yhteiskunnan korkeimmalta taholta.

 

Hannu Tiainen