Lauantai 24.10 – päiväkirja

 

 

Aamu valkenee upeana. Maa on kuurassa, pikku pakkanen antaa kauniin sävyn syksyiseen viikonloppuun. Tänään vietetään myös YK: n päivää. Entisaikaan kadut täyttyivät ympäri maailmaa rauhanmarsseilla. Valitettavasti rauhanaate on ollut hiipumaan päin, vaikka yhä soditaan, aiheutetaan tuskaa, tuhoa, kärsimystä ihmiskunnalle ja luonnolle.

 

Moni lukija jo varmaan huomasi mitä tapahtui 20.10 Virtain päivänä. Olin asiasta vihjaillut, mutta tuohon päivään saakka asia piti pitää salassa. Virtain Mielenterveysyhdistys, jonka puheenjohtajana toimin, palkittiin kunniakirjalla. Virtain perusturvalautakunta myönsi kunniakirjan tekemästämme kolmannen sektorin työstä. En muista ulkoa kaikkia perusteluja, mutta pääasia varmaan selvisi.

 

Olimme kovin otettuja kunniakirjasta ja huomiosta tekemästämme vapaaehtoistyöstä. Kunnia kuuluu niin monille, etten lähde luettelemaan, mutta jokaisen mukanaolijan työ ja tuki ovat yhtä arvokkaita. Kiitos Virtain kaupungille saamistamme tiloista ja kaikesta tuesta mitä olemme vuosien varrella saaneet. Siinä on mallia muille kunnille, kuinka ennaltaehkäisevää työtä voidaan huomioida ja ymmärtää sen merkitys.

 

Juu kuulkaa, auto meni sitten kertalaakista läpi. Skoda näytti taas kyntensä ja pitkän nenän omistajalleen, joka aina jaksaa siitä vitsiä vääntää. Talvikumit odottavat vielä navetassa, enkä aio ainakaan vielä viikolla vaihtaa, koska luvattiin todella lämpimiä päiviä.

 

Korona havaintoja:

• eilen hallitus linjasi uusi suosituksia liikuntaharrastuksiin. En tiedä mitä vesijumpalle alueellamme tapahtuu. Altaassa on vaikeaa pitää turvavälejä ja kyllä jumppa pistää hengästymään ja ilmassa varmasti leijuu kaikenlaista. No, jos kieltoa ei tule, huomenna jatketaan jumppaamista vedessä.
• Eurooppa kuhisee koronan kourissa. Kuulemma neljä maata on säilynyt hyvin koronalta. Suomi yksi niistä. Jatketaan samaan malliin, niin ehkä päästään taas säikähdyksellä ja tiukemmilta rajoituksilta.
• Olen yllättänyt kuinka nopeasti suomalaiset ovat omaksuneet maskit ja muut suositukset. Ihmiset alkavat tottua maskeihin, käsienpesuun ja turvaväleihin, kuin ne olisivat aina kuuluneet.

 

Voi voi, taas siirretään kelloja. Jo iltapäivästä alkaa pimetä, eikä päivässä oikein ehdi kunnolla mitään tehdä. Saadaan toki ensiyönä nukkua tunti pidempään. En muista kuinka Vilma neiti kellon siirtoon suhtautuu, mutta epäilen hänen alkavan naukua hyvissä ajoin aamukuuden aikoihin, että pian on päästävä ulos tarpeilleen.

 

Ja kohta myös körötellään talvirajoituksilla vaikka kelit maantiellä olisivat kuinka hyvät ja kesäiset. Yritän kestää kuin mies vaikka kuinka sieppaisi. Tietysti nyt hirvijahtien aikaan kaasujalkaa täytyy himmailla. Ollaan todella varovaisia liikenteessä kuten muutenkin täytyy olla, mutta erityistä varovaisuutta tarvitaan.

 

Pientä kevennystä viikonloppuun:

Vielä ennen hyvään aikaan rautatieasemilla oli lippuluukut josta sai ostaa matkalippuja. Kerran odotushuoneessa vanha ukko viritteli piippuaan. Lippuluukun takaa lipunmyyjä huomasi ukon ja sanoi, ei täällä saa polttaa! Ukko vastasi, mitäs menit sinne.

 

Junasta tuli toinen juttu mieleen. Armeijassa kersantti kysyi: Mitä alokas Tiainen tekisi, jos tulisi käsky tehdä rautatie käyttökelvottomaksi viholliselle?

– Polttaisin kaikki matkaliput, herra kersantti.