Mieliala heittelee. Eilisen päivän olin hyvällä tuulella. Illalla katsoin A – studion ja synkkyys iski – mitä tästä kaikesta tulee? Petissä peiton alla mietin kestääkö ihmisten ja sitä kautta yhteiskunnan psyyke?
Kuvittelimme pahimman olevan ohi pääsiäiseen mennessä. Nyt väläytellään toukokuun puolenvälin olevan huippupiikki. Koronan kanssa joudutaan ehkä elämään jouluun asti. Kuinka rajuja toimia tarvitaan ja kuinka pitkään?
Jos minun mieliala heittelee jo nyt, vaikka täällä maalla eletään aika vapaasti omia töitä tehden, luonnossa liikkuen, saunoen jne., niin miten lähiöiden kerrostaloissa tilanne alkaa kärjistyä? Aurinko alkaa lämmittää, toukokuusta saattaa tulla hyvin lämmin ja kesäinen, uinti – ilmat mitä parhaat. Ja kansa katselee yksiön, kaksion ja kolmion ikkunoista vain pihalle ja huokailevat?
Saunojen ovet on lyöty säppiin, maauimaloihin eikä rannoille mitään asiaa – missä vaiheessa ihmisillä alkaa niin sanotusti vadit mennä nurin? Entä jos yhdellä keittää ja haistattaa tälle kaikelle pitkät, tuli mitä tuli?
Joukkopsykoosi saa vallan ja ihmiset alkavat ryntäillä holtittomasti kyllästyneinä neljän seinän sisällä oloihin? Olen varma, että näitä mietitään vakavasti siellä missä uusia rajoituksia ja kieltoja mietitään. Kasvaako kansalaisten sietokyky ja miten sitä voidaan vahvistaa? Tunnettua on kuinka jokaisella on ”pohja siellä säkissä”. Kuolemaa voi odottaa iloisissakin merkeissä.
Uskotaan, ettei noin käy mitä edellä maalailin. Sen välttäminen vaatii meiltä jokaiselta nyt venymistä ja malttia vaikka kuinka kutkuttaisi elää normaalisti. Näin voimme lyhentää tätä erikoista ja raskasta aikaa.
Päiväkirjaa pitäessä olen pyrkinyt loppuun laittamaan pienen kevennyksen. Tällainen siitä tuli tällä kertaa: Iltapäivällä kotia tullessa Virroilta, missä en poikennut muualla kuin Virtatuvan postilaatikolta lehden ja automaatilla tankkasin hanskat kädessä, mietin ajellessa kotiinpäin miten uskallan käydä pankkiautomaatilla? Tiedän, pankkikortilla täytyisi maksaa, mutta eihän vanha mies osaa olla, ellei lompsassa vähän ole seteleitä.
Aloin kuvitella kuinka se virus nyt vaanii siellä näppäimistöllä ja miten oikein harhauttaisin sitä. Hanskoja ei sattunut nyt mukaan, joten paljaalla sormella täytyisi näppäillä. Tuumin, että olen painavinani nappulaa ja sitten yhtäkkiä vaihdankin toiselle näppäimelle, eikä virus ehdi loikata omalle numerolleni. Päätin myös suututtaa ja pelästyttää sen näyttämällä sille keskisormea, kun yleensä näppäilen etusormella numerot. Uskon viruksen jääneen nuolemaan omia näppejään ja kiroilevan mielessään, että sinne se meni paksuine sormineen. Kyllä tuossa satakiloisessa kropassa olisi ollut mukava viruksena vaellella.
No joo, muistakaa varoa huijareita. Kihniöllä on liikkunut joku kaveri ovelta ovelle. Alavudella myös yritetään puoliväkisin rahastaa ovilla ihmisiä ja antamaan rahapussinsa, että käyvät muka kaupassa ja 20 eurolla saa korona testin.
Telkien taakse tuollaiset roistot jotka ilkeävät ja kehtaavat vaikeina aikoina ihmisiä yrittää ryöstää.
Hyvää päiväjatkoa ja pidetään toisistamme hyvää huolta.
Kaikille teille suurenmoisille työntekijöille jotka raadatte pitäen meidät hengissä, jaksamisia oikein monen sylin täydeltä.
Oli taas Hannu hieno katsaus ja todella ajankohtainen. Olen muuten minäkin miettinyt noita läheisiäni, jotka betonibunkkereihin mahdollisesti suljetaan; miten ihmisen psyyken käy kun paine yleisenkin panikoinnin (media ja yksityiset kansalaiset) vuoksi, tuo ahdistus ehkä ryntää päälle.
Jälleen kerran, katsellessani ikkunastani, normaaliaamuani; kanat tähän aikaan ”lompsivat” ulkoilemaan jo aikaisin, otsalamppu päässäni lähden postilaatikolle, huomatakseni, ettei mitään otsalamppua välttämättä tarvitse. Se talvenajan pinttynyt tapa vanhalla miehellä.
Puoli tuntia sitten katselin kun useampisatapäinen hanhilauma laskeutui läheiselle peltoaukealle, pari kaurista tuolla ilmestyi orastavaa syötävää etsimään, mustarastaat kansoittavat jo aamuhämärissä piharuokintapaikan. Vielä eivät virittele reviirikonserttiaan. Siis jotain aivan normaaliakin tähän epänormaaliin maailmanmenoon.
Minä taas katselen korkealta ”betonibunkkeristani” kaunista kimmeltävää Pyhäjärveä ja Pyynikin metsiä. Kaukana taivaanrannassa siintävää, varmaan Hervannan vesitornia, Pirkkalan Bauhausin paistavaa logoa ja Ikean samoin. Nuoria, jotka vielä kolistelevat kaukalossa ja jumppaavat. Ja aurinkoa, joka jo paistaa kirkkaana ja korkealta huoneisiin. Selkälokkeja, jotka liitelevät kattojen yllä.
Rouva kävi jo 2 tuntia sitten alakerran K-marketissa piipahtamassa- siellä oli väljää.
Tossut jalkaan ja kävellen 100 rappusta alas ja ylös tai jollakin kolmesta hissistä talon eri kulmilla.
Kyllä täällä keskustan kupeessa ihan hyvin pärjää. Ai niin, vai menisikö autolla ?Hissillä autohalliin eteisestä suoraan ja hrummm.
Aikansa kutakin, myös siellä maaseudulla melkein eristäytyneenä eläneenä kalat jo tähän aikaan jään alta verkoista noutaneena.
Heikki; pieni virhe, ei täällä maaseudulla mitenkään olla eristettyjä. Minä seurustelen kanojeni, ”meidän Mirrin kanssa, harmaahaikarapariskunta, sekin on jo saapunut, niidenkin kanssa eräällä tavoin ”seurustelen”.
Asiasta toiseen, tämän aamun kolumni, Roope Lipasti.
Siinä riittää lukemista ja ajattelemista n 50v vs senioriväestö.
Yleensä Roope Lipastin kolumnit ovat olleet melko hyviä mutta nyt.
Lipastin mielestä näkyisi olevan niin, että me +70 olemme joku yhteiskunnan kuona ja vähintäänkin holhouksenalainen väestöryhmä, asiavirheiden lisäksi sanoisin,. … Aikoihin on eletty.
On sitä ennenkin käyty pankkiautomaatilla.
Näin helposti virus etenee (poimittu Verkkouutisten artikkelista)
”Istutte lähekkäin pöydässä terassilla. Ilma on tyyni. Virus on lisääntynyt hurjaa vauhtia ystäväsi kehossa viimeiset pari päivää. Partikkeleita on hänen nielussaan ja suussaan. Hän tuntee olonsa yhä terveeksi, mutta aina kun ystäväsi puhuu, rykii ja selvittää kurkkuaan, leviää hänen suustaan uloshengityksen mukana mikroskooppisia pisaroita virusta pursuavaa limaa. Se ei matkaa kauas, mutta leijailee pöydälle, lautasellesi ja salaattisi päälle ja kiinnittyy sormiisi, joilla tartut leipäpalaan. Vedät virusta nenääsi ja kurkkuusi. Pieni osa hiukkasista päätyy myös lopulta keuhkoihisi. Siinä vaiheessa kun nousette pöydästä, on kehossasi yli 40 000 viruspartikkelia. Päätätte unohtaa säännöt hetkeksi ja kättelette hyvästiksi. Sen jälkeen luku on yli 300 000. Kosketat kotimatkalla kasvojasi kahdeksan kertaa.”
No, on tämä sitä taas superpanikointia.
Kalle on hyvä ja hyperventiloi Verkkouutisten sivuilla, tuo on poimittu sieltä. Paniikissako siellä mökissäs kekkuloit…? Ei voi tietää.
En minä missään mökissäni” kekkuloi. Ihan omssa talossani.,
En minä missään ”mökissäni” kekkuloi. Ihan omssa talossani.,
Piti oikeastaan kirjoittaa ihan oikeassa omassa talossani elelen.
Pohjola aloittaa taas tämän älämölö rallinsa ja stalkkaamisen. Käypä välillä katsomassa US blogista ja googlaa lisää. Hyvää päivän jatko harrastuksesi parissa.
No sen Sinun blogisi siellä luin ja hymähteli. Ei sitten pilkkupukua heti vissiin päälle panna ihan virallisesti.
Tämä asia nyt vaan otettava rauhallisesti, panikoimatta; miten se Mauno Koivisto sanoikaan, kyllä se siitä.
Uusimaa pistetään vielä eristykseen, ehdottaisin sitä niin Turun, Tampereen, Jyväskylän, Oulun, Kuopion kuin Joensuun alueille myös.
”Pääministeri myös vahvisti, että toinen valmisteltava kokonaisuus koskee Uudenmaan alueen eristämistä muista maakunnista. Ihmisten liikkumista voitaisiin rajoittaa valmiuslain pykälän 118 kautta.” (IL)
Armeijassa oli sanonta: ”liike paljastaa”, nyt se on ”liike levittää”, eli liike seis.