Kesä kuuluisi ottaa rennosti. Niin vain kuitenkin välillä huono omatunto kolkuttelee. Pitkän talven jälkeen kesällä pitäisi olla ulkona koko ajan, nauttia täysin siemauksin valoisasta ajasta, tehdä kaikkea mitä on talvella suunnittelut, ottaa ilo irti lämmöstä ja kesän ihanuudesta. Sitten kun on sisällä, takaraivossa jyskyttää, että kesä menee ja täällä vain sisällä kököttelen.
Tuo edellä mainittu on tuttu ilmiö keväällä ja alkukesästä. Kesän jatkumisen myötä kiire ja hoppu vähenevät. Varsinkin näin eläkkeellä ollessa, kun koko kesä on aikaa touhuta vaikka mitä. Tänään on rauhallinen päivä. Mirjamilla on parturi aamupäivällä. Minä olen Virtatuvalla sen aikaa. Ihan kiva käydä välillä ihmisten ilmoilla ja seurata keskustan elämää.
Vähän puhuttiin eilen jos jätettäisiin porkkanat ja herneet kylvämättä kun vieläkään ei ole peltoa äestetty, enkä viitsi kaveria hoputtaa. Noissa vihannesten laittamisissa on oma hommansa, kitkemisineen, kastelemisineen jne. Mansikkamaa ja viinimarjat saavat riittää tänä kesänä.
Olen luonteeltani huolestuja. Vasta parin viikon päästä on valtuuston tilinpäätöskokous ja nyt jo mietin ja pohdin sitä. Ennen kaikkea vesilaitoksen suunniteltu yhtiöittäminen mietityttää kovasti. Siitä on keskusteltava kuntalaisten kanssa.
Päivä vierähti tuttuja tavaten. Annoin sen verran periksi töille, että iltapäivällä vein puita pinoon muutamia kärryllisiä. Kuumalla syödään keittoruokia, nyt jo toista päivää herkullista siskonmakkarakeittoa. Tietääkö joku mistä nimi siskonmakkara on peräisin?
Tänään alkoi uusintana Pirunpelto sarja. Katselin sen aikanaan ja mielestäni taattua kotimaista laatusarjaa. Sarjaa kuvattiin myös Kurun keskustassa. Tarvittiin korona virus, että saimme näitä kotimaisia sarjoja televisiosta nähtäviksi. Hienoa Yleisradio.
Korona tilanne:
- ei voi olla totta? Yhä vaan jauhetaan kasvomaskeista. Mutta hei, pistetään ravintoloihin ja kapakoihin pakolliset kasvomaskit. Ja kamerat paikalle. Saisimme nauraa kun ihmiset yrittäisivät syödä kasvomaskit suun edessä. Kaljaveikot joutuisivat imemään kaljaa pienestä pillistä, joka oli laitettu tiiviisti läpi maskin.
- kun korona hellittää, niin toivottavasti emme unohda heitä jotka joutuivat kaikkein kovimmille. Hoitohenkilökunta, koko terveydenhoito kokonaisuudessaan, kaupan ala jne. Juttelin tänään Maurintorin kauppiaan Miran kanssa ja hän kertoi talven ottaneen todella koville. Mutta selvisimme, hän totesi. Nöyränä olen heidän edessään jotka pistivät itsensä likoon meidän puolesta.
Mikä ei tapa, se vahvistaa, sanotaan. Toivon sydämestäni, että muistamme mitä on kun joudumme kriisiin. Me emme ole yksin maapallolla. Jouduimme koko Telluksen väki yhdessä kohtaamaan koronaviruksen. Me täällä saimme esimakua siitä mitä on elää poikkeusoloissa. Toiset elävät vuosikausia hädässä ja turvattomuudessa. Muistakaamme, me itse voimme olla avuntarpeessa. Ymmärtäkäämme heitä jotka nyt meiltä vähäistä apua pyytävät.
Me emme tahdo kestää muutamia kuukausia, vaikka meillä on ruokaa, terveydenhuoltoa ja katot päämme päällä. Jossain tuolla syntyy lapsia ja varttuu nälässä, kurjuudessa, sairauksia kokien, suurta pelkoa tuntien. Sattuu sydämestä kun korona kriisinkin keskellä rasismi elää ja voi hyvin. Meilläkin edelleen jaotellaan tietyillä tahoilla ihmisiä meihin ja heihin. Ovat valmiit kääntämään selkänsä avun pyytäjille. Se ei vain mahdu maailmankuvaani. Anteeksi lukijani vuodatuksestani. Oli vain ihan pakko purkaa pahaa oloani, nähdessäni kuinka vähän tai ei ollenkaan, koronakriisi on pistänyt miettimään ihmisillä arvojaan. Se on perin surullista. Huomenna palaan toisin aatoksin ja kevennyksin.
On se tämä päivä varsin upea. Noita kaikenlaisia villiyrttejä; pääasiassa nuorta nokkosta, tarha-ajuruohoa, voikukkaa, yms on tullut keräiltyä.
Moni muuten unohtaa, että mahlan juoksuttaminen ja kuusen kerkkien keräily, eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin.
Sen verran tuota metsämaata omistan, että kerkkienkin keräily tapahtuu omalla maallani.
Kevät on upeata aikaa; vanhalle miehellekkin.
Olet oikeassa, tämä on kesän parasta aikaa. Viime vuonna otimme mahlaa, nyt ei tullut kerättyä.