Kuten eilen jo hieman kerroin, alkaa politiikka tehdä paluuta. Heti näin aamusta kävin vähän ”kierroksilla”. Taas on monta rautaa yhtä aikaa tulessa ja se luo tietynlaista jännitettä elämään.
Monta kertaa olen ajatellut kuinka helpompaa elämä olisi, kun keskittyisi vain itseensä ja läheisiin. Vielä kun on luonne joka kantaa koko maailman taakkaa harteillaan, on se välillä raskasta, jos antaakin paljon. Tämä ei ole ruikutusta, eikä uhriutumista, kunhan kerron avoimesti tunteistani. mikä se sellainen päiväkirja olisi jossa salaillaan asioita.
No niin, päivän ohjelma on vielä auki klo. 7.32. Niska ja hartia jumit ovat siinä mallissa, että ”tarttis tehdä jotain”. Olen vaan niin perhanan laiska venyttelemään, voimistelemaan sekä hieromaan lihaksia auki.
Saatan poiketa päivän aluksi sairaanhoitajan juttusilla muutamista muista asioista kuin tuosta jumista. Kihniön terveyskeskukseen on aina mukava mennä. Erinomaista palvelua vastaanotossa, sairaanhoidon sekä lääkäreiden osalta, kyllä meidän kelpaa. Oli porukkaa TK :ssa, otin keskiviikolle ajan.
Enää ei korona vaikuta liikenteessä. Silloin vielä aluksi sain ajella melkein yksin kuin tien omistaja ikään. Nyt oli joka puolelle autoilijoita. Yhteiskunta palaa hiljalleen vanhoihin uomeihin.
On se kun rakas ”hallitus” tuli mukana Kihniöön, nyt valun hikeä. Voi minua poloista. Tunnin verran illansuussa ajoin siimaleikkurilla kaikkea mihin ei viikatteella pääse, eikä ruohonleikkurilla. Marjapuskien juuret, mansikkamaan ympäristö, talon kivijalan ja rappujen edustat. Onhan nyt tietysti komiat.
Vanhanen sitten valittiin valtiovarainministeriksi. Taisi olla paras vaihtoehto keskustalta. Toivotaan yhteistyön pelaavan hallituskumppanien kanssa ja laskuja ei kaadeta heikoimmassa asemassa olevien, palkansaajien ja pienyrittäjien niskaan.
Korona pohdintaa:
- Tämä osio näyttää tulevan tiensä päähän. Niin vähän on uuta ja mielenkiintoista kerrottavaa koronasta. Tai ainakin palaan sitten kun uusia tuulia ilmaantuu, esim. rajoitusten purkuja ja poikkeustilan poistaminen.
- jotenkin aistii huolettoman suhtautumisen virukseen. Täällä maaseudulla se varmaan on tavallaan luonnollista kun emme ole kohdanneet koronaa.
- on tämä ollut ikimuistettava kevät ja alkukesä. Kokemus jota ei olisi uskonut näkevänsä. Antoi varoituksen kuinka mitä vain voi yhtäkkiä tapahtua. Toiset eivät tosin opi mitään. Nyt on jo havaittavissa kuinka syyllisiä kaivetaan esiin vaikka missä asioissa.
Katselimme illan päätteeksi A – Studion. Tuli kuva, että varsinkin Petteri Orpo oli ”ihan pihalla”. Jussi Halla-aho oli asiallinen ja hyvä oli hänen tyrmäyksensä yhdessä Li Andersonin kanssa eläkeiän nostosta. Taitaa tulla tulinen poliittinen syksy. Ja niin kuuluu tullakin. Ristiriitojen kautta voidaan päästä eteenpäin.
Pieni kevennys:
Mikä on kannibaalien lempijälkiruoka? Köyhät ritarit ja eskimojäätelö.
Osaisimmepa me ihmisetkin elellä eläimiksi; ei olisi hassumpi asia. Tunnetustihan siilit ovat ikään kuin erakon oloisia, meidän siilimammat ovat omaksuneet ns ”kahden kattauksen” järjestelmän. Saunan alla asusteleva tulee iltaselleen n klo 21 – 22 ja tuo varaston alla asusteleva taas vuorostaan klo 23-24; aika täsmällisiäkin ovat. Eivät siis törmäile illallispöydässä toisiinsa. Tässä aamusella kävi hupaisa juttu kun naakka lastasi ylikuormaa kostutetusta leivästä; nousukiito epäonnistui, piti tehdä kaksi lentoa.
On se mainio kapine tuo ”päivystävä silmä”, paljon olen siilien elämästä oppinut. Kauriita en enää näe, koska tuo saunan tausta on niin rehevässä kunnossa; pohjoismainen viidakko.
Solidaarinen tuo ”meidän Mirri” ihan sovussa majailee tuolla saunan alla toisen siilimamman kanssa. Mirri lienee perin fiksu; ymmärtää, ettei noin piikikkään mamman kanssa kannata riidellä.
Näin aamusella tulee havainnoitua noiden kanamammojenkin, jos Moilasenkin touhuja. Kun mammalle tulee ”munahätä”, juoksujalkaa kanalaan munimaan (hyödyllisiä munauksia) ja sitten puoliksi lentäen muun parven luo, laumasosiaalisia kun ovat.
Mukavat aamunaurut taas sain. Kuvittelin kanan, jolla on kiire, ettei muna ehdi tipahtaa matkalla.
Luin juuri Mirjamille havaintojasi noista eläimistä. Hän sanoi, että sinun pitäisi juo havainnot tehdä kirjaksi, että lapset saisivat oppia eläinten käyttäytymisiä ja miten monet ovat sosiaalisia ja tulevat hyvin toimeen keskenään. Kuten sanoit, ihmisillä olisi heiltä paljon opittavaa.
Tuo havainnointini villieläinten ja vähemmän villienkin käyttäytymisestä juontaa tuonne 50-luvulle; itävaltalainen Kondrad Z Lorenz, käyttäytymistutkija (eläinten), oli ja on suuri idolini, kaikki hänen kirjansa tuolla kirjahyllyssä makoilevat.
Sittemmin Gerald Durrel; ”Eläimet ja muu kotiväkeni”, tuntui tosi tutulta. Asui perheineen Korfun saarella ikivanhassa talossa, jossa mm puutarha oli täysin villiintynyt ja pyhitetty lähinnä kaikenkarvaisille sekä -siivellisille.
Kotoista oli lueskella hänen poikkitieteellisiä havaintojaan eläinten elämästä.
Vähän samantyyppisessä miljöössä meidänkin perhe (suurperhe kun kaikki lasketaan); koska en golffaa, en golfkentälläkään halua asua mutta sehän on vain minun oma valintani ja vaimokin siihen myöntyy … ainakin osittain, tosin noottejakin joskus lentelee.