Nopeasti nousi lämpömittari heti aamusta. Onneksi kuitenkin yöllä lämmöt laskevat hiukan, tosin jos helteet osuvat heinäkuulle. Muistan -90 luvulla kun olin keikkahommissa Jyväskylässä Kankaan paperitehtaalla heinäkuun ja mittari huiteli päivällä 30- 34 asteen tietämillä, eikä yölläkään laskenut juuri alemmas. Silloin tiesi mitä kuumuus on.
Vuorossa oli tänään se pianon siirto. Sukulaismies tuli avuksi ja meitä muita oli viisi riskiä miestä – minua rintaan. Aurinko paahtoi täysillä vanhan tuvan ovelle jossa taistelimme pianoa vastaan. Sukulaispoikaa alkoi pyörryttää ja heikottaa, oliko neste vai suolatasapainon kanssa ongelmia.
Kuitenkin saimme peräkärryn päälle hilattua, pianon oli pakko antaa periksi. Ei edes lyhyellä matkalla onnistuttu kaatamaan kärryä ja pianoa. Lopulta saimme tuotua rohjakkeen sisälle ja paikoilleen. Muusikko Panu koitti oliko viritykset kohdillaan. Kyllä olivat ja säkkijärvenpolkka kajahti upeasti.
Pianon taistelusta seurasi kova uupumus. Onneksi taas Kalliojärvi pelasti ja illalla Nerkoo. Ei ole näillä tienoilla sinilevästä tietoakaan, joten saa hyvillä mielin vilvoitella puhtaan raikkaissa vesissä.
Jaa entä Vilma? Puhti pois on katillakin. Löntysti heinikosta kun huutelin. Minulla oli yllätys hänelle. Tuoreita muikkuja, joita alkoi halulla syödä ja joi kermaa päälle. Sitten kiiruulla ulos ja rapulle penkin alle maate.
Uutiskatsaus:
- Mäenpää keskustelu eduskunnassa pisti päätä pyörittelemään. Miksi ihmisten pitää toisista irvistellä ja halveksia? Jokainen on sellainen kuin on rotuun tai muuhun katsomatta. Eduskunnan tulisi näyttää esimerkkiä hyvistä käytöstavoista ja olla mallina kansalaisille.
- En voi olla ihmettelemättä Ruotsin valtion epidemiologi Tegneliä. Hän vaan kritisoi muita maita ja itse ovat perin juurin sössineet koronan hoidon. Hyvä kun Suomi auttaa niitä onnettomia Jällivaarassa jotka maksavat kovaa hintaa Ruotsin huonosta linjasta.
- helle näyttää jatkuvan ensiviikon alkupuolelle asti. Nautitaan nyt kesästä. Monille on liian tukalaa, mutta eiköhän me jakseta.
Huomenna vietän takuulla sisäpäivän. Otan rennosti, lepään ja kerään voimia. Miten huomisesta saa mitään kirjoitettavaa irti? Ei kai kukaan halua lukea kuinka määrättynä kellonaikana käänsin kylkeä. Tai kävin jääkaapilla, ottaen pätkän makkaraa jne. Ai, niin, mutta sellaisia olen kertonut. Jos vaikka viuhahtaisi kun käyn postilaatikolla? Muurahaispesässä istuminen voisi olla hyvä dokumentoinnin aihe? No, jospa Vilma järjestää jotain mielenkiintoista. Jaa niin, huomenna on eduskunnan kyselytunti. Sieltä irtoaa taatusti jotain, ellei muuta niin huumoria ainakin.
Rättiväsyneenä en jaksanut kastella kukkia. Nyt on selityksen paikka Mirjamille hänen kysyessään aamulla miten kukat jaksavat. Ei hätää, keksin selityksen: Rakkaani, nythän on niin, että asiantuntijat varoittelevat ihmisiä juomasta liikaa alkoholia lomalla. Jokailtainen tissuttelu on vaaraksi elimistölle ja töihin paluu ankea. Kuten tiedät armaani, vesi on kukkien ja vihannesten alkoholi, etkö tiedäkin? Entä jos opetan läträämään joka ilta kukat ja muut veden kanssa? Seuraa hetken riemu ja ilottelu, sen jälkeen ankara nuupahtaminen. Mitä jos kukille ja herneille jää putki päälle? Saavat vielä jonkun kukkien kirroosin? Sehän olisi ihan kamalaa. Siksi ajattelin, kallis aarteeni, että alan hillitä niiden liiallista juomista ja yksinkertaisesti laitoin kastelukannun korkin kiinni, jos näin leikkisästi saa sanoa. Mitäs sanot, minä aina ajattelen luonnon parasta?
Edellisestä voidaan todeta: Mies ei koskaan aikuistu – vanhenee vain.
Olihan se eilinen säätä; keskipäivän jälkeen loppuivat innostukset pihan töihin. Illalla sitten vähän jatkelin.
Mirri ei näköjään tiedäkkään, että tänään olisi muikkua tarjolla, ihan kohtuullisesti sain.
Mirrille osa ja loput savun sekaan, puhkottukin oma osamme on ja päät ja suolet keitetty kanojen appeeksi.
Huomenna savumuikkua, ruohosipuli/kermaviilikastiketta uusien pottujen höysteeksi. Sillistä en enää osaa innostua kun nuo Orklan tuotteetkin (ent Rymättylän säilyke) alkavat maistua entistäkin heikommin.
Siilimammatkin kävivät ilahduttamassa aamuani, yöllä olivat kupitkin nuolleet, joten uutta pöytään.
Nyt pitää mennä pyykkitelineremonttiin, vaimolla kun on lakanat pesussa ja telinettä pitää säätää korkeammalle. Näyttää sitä alumiinikin ottavan nokkiinsa lämpimästä ja kosteasta talvesta mutta vanha kunnon CRC auttaa.
En ole taas moneen päivään nähnyt siiliä. Kuppi kyllä tyhjenee, että kait ne käyvät pikaisesti syömässä.
Voin mielessäni kuvitella, mitä 5 amatööriukkoa saavat aikaan pianon siirrossa; hikeä, kyyneleitä, rikkinisiä käsiä ja selkiä ja lopuksi kolhitun pianon. Ja, että vielä peräkärryllä ??? Tuo olisi pitänyt ottaa videolle.
Vaurioitta saimme, usko tai älä Heikki. Ja hyvin kun laitoimme liinoilla kiinni, niin saimme sen satametriä suunnilleen siirrettyä. Mutta oli ähinää ja puhinaa kyllä ja aivan kuin uimassa käynyt märkänä.
Hannu, katso kun kerkiät, minkä merkkien piano on ihan mielenkiinnon vuoksi, kiitos !
Ilman muuta katson.
No, tulihan se Mirri sitten kymmentä vaille aamuyhdeksän. Tosiasiahan on vanhan mainoksen mukaan; Camel bootsit, miehille, jotka kulkevat omia teitään. Kuvittelisin Mirrin tassuihin ainakin kuvitteellisesti nuo Camel bootsit.