Aamu alkoi armaani viereltä herätessä ja yhteisellä kahvihetkellä. Vilma lähti jo aamuyöllä omille retkilleen. Ensimmäisen kerran yhdessäolon aikana Mirjamin kanssa juhannuksen lavatanssit jäivät pois. Hieman oudolta juhannus kieltämättä tuntui. Siili juhlisti Jussia myös tulemalla heti aamusta kupilleen.
Eipä pyhäaamu sen kummempaa aiheuttanut, pihatöihin riensimme. Aherruksen jälkeen kuumudessa oltiin aika poikki. No, hyvää kuntoilua hyötyliikunta. Pienen lepäilyn jälkeen lähdimme liikkeelle.
Hyvän ystäväni luona piipahdettiin. Taas kerran saimme monet makeat naurut ja hyvän vastaanoton myös kissoilta ja koirilta. On se jännä, vaikka iältämme olemme ehtoopuolen kulkijoita, niin kuitenkin tuntuu kuin olisimme poikasia ja kunnoltamme, vaivoineenkin rautaisessa kunnossa. Ehkä juuri siksi on kovin vaikea ymmärtää miten nopeaan vuodet lopulta ovat vierineet. Kaksi vanhaa ukkoa muistelevat menneitä aikoja.
Antin luota lähdettyämme päätimme tehdä pienen rengasmatkan. Ajoimme Peräseinäjoelle, jossa pysähdyimme. Keskustassa jaloittelimme ja käytiin syömässä. Kuu – pitzeria niminen paikka oli auki. Jo toinen pitsa tällä viikolla sai huonon omantunnon soimaan korvien välissä. Uskokaa pois, näyttää korvien välissä sentään vielä jotain olevan, ainakin se omatunto.
Alavuden kautta ajettiin Killinkoskelle. Matkalla alkoi sataa ja ilma raikastui. Ohtolaan Mirjamin kotiin päästyä meidät vastaanotti kissojen lisäksi rankkasade. Mitä mutta rengasmatkan ja täyden vatsan jälkeen voi tehdä kuin ottaa päiväunet?
Ajelin vielä kotio Kihniöön. Väsyneen hölmönä katselin hölmöjä televisio-ohjelmia. Edes Neiti Marple ei saanut kriittiseltä katsojalta hyviä pisteitä. Toki voittihan se ne muut mielenkiinnottomat ohjelmat.
Se miksi kerroin tämän päiväkirjani ilmestyvän vasta iltapäivällä, johtui siitä, että kerrankin sain illan viettää ilman aivotyötä kirjoituksen suhteen ja myös aamulla sain nukkua niin pitkään kuin halusin. Seitsemän jälkeen kuitenkin heräsin ja aloin pohtia mitä kaikkea sitä tuli juhannuspäivänä häärättyä. En voinut hyvät lukijani piinata teitä iltapäivään asti.
Uutisia:
- Ei mitään uutta auringon alla juhannuksen vieton osalta. Hukkuneita, kuolonkolareita ja pientä kahakointia siellä sun täällä, sitä normaalia juhannuksenviettoa.
- huvitti kun poliisien ja nuorison yhteenotosta yritettiin taas vääntää vaikka mitä. Ihan kuin vuosikymmeniä nuoret ovat olleet kiltisti kotona tai mökeillä. Tai jos on oltu festivaaleilla, niin suomalaiset nuoret ovat käyttäytyneet sivistyneen upeasti, ilman riidan riitaa tai kahakointia.
- tämä juhannus tullaan kuitenkin muistamaan korona juhannuksena. Lähes kaikille suomalaisille vuoden 2020 juhannus oli poikkeuksellinen. Toiset olivat töissä kuten ennen ja toiset taas eivät ole juhannusta viettäneet sen kummemmin.
- Helteet jatkuvat vielä ainakin viikon, ellei ylikin. Joko alkaa hermoja kiristää kuumuus joka tunkee sisälle asti?
Ihan pieni kevennys: Aiemmasta vanhentumisesta puheenollen: Nuorena sitä uneksii paremmasta tulevaisuudesta, vanhana muistelee vanhoja, hyviä aikoja.
Näyttäisi nämä juhannuksen pyhät menevän aivan entiseen malliin; puolentusinaa hukkunutta, pari liikenteessä menehtynyttä; surullista sinänsä.
Se lienee varsin pientä, että erään blogistin gps:ää se kuulemma Venäjä on siellä Varkauden seudulla häirinnyt, epäili jopa sitä, että se mv:n partioveneen haveri olisi siitä johtuvaa. Varsin vähällä merenkulkutiedoilla kyseinen epäilijä lienee. Ei nykypäivän merenkulussa edes pientä partiovenettä ajeta millään gps:llä. Sinänsä kyllä ikävä haveri ja varsinkin kun merivartijan henki menetettiin.
Russofobia on varsin vakava tauti.
Saunan laittelin lämpiämään, pitää kuu,lemma olla klo 16 mennessä saunottu kun tv:stä tulee joku sarja, no, komentojen mukaan sitä sitten menetellään.
Vastaksia lähden taittelemaan.
Tuota russofobiaa itse jaksan ihmetellä. Sen varjolla voidaan tehdä kaikenlaista kun sitä vaan jaksetaan pitää yllä. Se on parasta mennä komentojen mukaan. Vastoja ne on meilläkin joita tehdään.
Mitä hiton vastoja ? Vihtori teki vihtoja ! Vastamäki oli kaikkea vastaan. Siksi ne ovat vihtoja ! Kinataan vaikka.
Alkaa muuten olla viimeiset hetket kun vastoja talven varalle kannattaa tehdä. Juhannuksen jälkeiset vastat kun eivät oikein kestä.
Tuosta russofobiasta jaksan ja edelleenkin ihmetellä sen pinttyneisyyttä suomalaiseen mielenmaisemaan.
Ovathan suomalaiset taistelleet niin ruotsalaisia kuin venäläisiäkin vastaan. Englantilaisiakin vastaan, siis mistä tämä russofobia oikein sikiääkään?
Rauha molemmin puolin rajaa, niin itään kuin länteenkin. Se on parasta meille suomalaisille.
Älä yhtään yritä Heikki, vasta on vasta:)) Olen kuullut, että viikko juhannuksen jälkeen pitäisi vastat tehdä? Voiko olla, että eri puolilla maata olisi eri aika, koska lehti tulee puuhun eri aikaan?
Oikeastaan tämä vihta/vasta keskustelu lukeutuu samaan sarjaan kuin itikka. Itäisessä suomessa itikka on lähinnä hyttynen.
Pohjalaisisäntä kun sanoi karjalaiselle aidantekijälle; tee sitte semmoinen aita, että itikat eivät läpi pääse, Tähän sitten karjalasinen aidantekijä; no, pittää sitten olla tihiä aita.
Tai Itä-Suomessa ”kehtaa”- sana tarkoittaa viitsiä tehdä jotakin. Hämeessä se tarkoittaa enemmänkin hävetä tehdä jotakin.
Minulle on useasti sattunut täällä vaimoni kotipuolessa kesälahdella pohjois-karjalassa hauskoja sanallisia hetkiä näin satakuntalaisena.Kerrankin kun olimme tehneet jotain pihahommia ja kädet likaantuivat, niin sanoin meneväni viruttamaan käteni ennen ruokailua, niin johan siitä riemu repesi paikallisissa, kun viruttaminen on täällä venyttämistä.
Ja ruoka kun on täällä tuimaa, niin se on suolatonta, päin vastoin kun tekopitäjässäni ( ikaalinen )
Ja sisäkatto on matto täällä.
jne.jne.jne……
Ensin käydään saunas ja sitten syödään vasta ja sen jälkeen pannaan ruuan päälle maata.
Eli vihta on minulla saunassa.
Tämän jutun huomasin ”vihta, eikun siis vasta”, mutta saattaa käydä vastantekijöille ohraiset. Kävin nimittäin aattona hakemassa muutaman pikkku koivun, ihan oikeasti metsästä ja kasvavina. Olivat kuitenkin heti, kuin viikon vanhoja ja nyt jo varisevia, veden puute niissä tuntuu ja pahasti. Saattaa olla, että se vihdan teko ei oikein onnistu, tai ei tule oikein säilyviä.
Meillä on ollut muutaman kerran isossa pakastimessa pohjalla pari vihtaa ja hyvin tuntuvat säilyvän sulattaessa.
Keino se on suolauskin ja niitä meiltä on joskus lähtenyt Roomaankin. Hyvänä ovat olleet, eikä vihtoessa kirvele.
Kokeilkaahan tammivihtaa, se kestää ja kestää ja kestää ja tuoksukin on upea !