Tänään haimme katiskan Aurejärvestä. Kiitimme upeaa järveä, sen kauneudesta ja hyvistä kalansaaliista. Yli 50 vuotta on järvi odottanut uskollisesti kalastajiaan, lämpimien kesäpäivän ja uimareiden viettäjiä. Aina on ollut haikeaa syksyisin jättää jäähyväiset. Keväisin taas ei ole ollut riemulla rajaa kun vene on käännetty ja päästy soutelemaan pitkin ihanaisen Aurejärven pintaa.
No jopas meni hempeilyksi. Niin, eilen oli eläinten päivä. Minä siinä tuumasin Vilmalle, että meillä vietetään Vilman päiviä ympäri vuoden, kun olen hänen nöyrin palvelijansa. Katsoi minua paheksuvasti, kuin tuumaten, että aina se jaksaa samasta asiasta. Kysyn vaan, onko yhtään hiirtä näkynyt tontilla?
Olen pitänyt muutaman viikon puoliksi tyhjäkäynnillä. Taisin aiemmin kertoa kuinka meinasi stressiä pukata. Karsin tekemisistä paljon pois, vietimme Mirjamin kanssa yhteistä aikaa, sekä olin yksin kotona, mielipuuhassani, kirjoittaen ja miettien hiljaisuudessa maailman menoa. Uskokaa pois, kun stressi alkoi helpottaa, lähti kuin kuppa Töölöstä myös makean himo. Myös paino alkaa pikkuhiljaa laskea.
Korona ajatelmia:
- Amerikan Trumppi ei osaa vieläkään ottaa koronaa tosissaan, vaikka hänet on pumpattu täyteen erilaisia lääkkeitä. Lähteä nyt kesken hoitojen ajelulle tervehtimään kannattajiaan.
- Ministerit Lintilä ja Skinnari ovat Lapissa tapaamassa matkailuyrittäjiä. Hyvä niin, kunhan eivät sorru lupailemaan liikoja. Matkailijoiden ja ravintoloissa kävijöiden pitäisi laittaa itselleen ”kirveen silmään”, että huolehtivat itse varotoimenpiteistä ja ohjeista. Itse kukin meistä joutuu joka hetki olemaan valppaana ja sittenkin voi saada tartunnan.
- Olemme kuitenkin vielä hyvällä tolalla, kun katselee uutisia eri puolelta Eurooppaa. Siellä on todella hankalaa välttyä koronalta, kun ihmismassat ovat ihan toista kuin meillä täällä harvaanasutussa maassamme.
Totta vai tarua?
USA:n presidentinvaaleista tuli mieleen kun itse olin kerran eduskuntavaaliehdokkaana. Suunnittelimme vaalitukiryhmän kanssa vaalikampanjaa. Sanoin, että teemme toisista poiketen rehellisen kamppailun. Joten ehdotuksia iskulauseista joita käytämme. Eiköhän eräältä tullut seuraava ehdotus: Turvatkaa yhteiskunnallinen ja taloudellinen asemani.
Kevennys:
Muistan kun koulussa opettaja pyysi kartalta näyttämään Amerikan. Menin kartan eteen ja näytin: Tossa se on. Niin on, mutta kuka sen löysi, kysyi opettaja? Minä sen löysin, ei mua kukaan auttanut.
Mitä merkittävää tapahtui maailmalla, kun Hollolan vanha kirkko rakennettiin ?
Itsellä tuo mökkielo on semmoista on/off. Itse kyllä pidän eniten talvella käynnistä. Keskellä yötä, reiluilla pakkasilla, on luonto jotenkin aidosti läsnä. Se on hiljainen, mutta silti niin elossa, niin tietäen oman kiertokulkunsa, alati selviytyen ja valmistuen seuraavaan.
Ja jos sattuu olemaan kamera mukana ja jalusta…
”Muistan kun koulussa opettaja pyysi kartalta näyttämään Amerikan. Menin kartan eteen ja näytin: Tossa se on. Niin on, mutta kuka sen löysi, kysyi opettaja? Minä sen löysin, ei mua kukaan auttanut.”
Aika on suhteellista. Hollolan keskiaikainen kivikirkko rakennettiin v.1495, jolloin Kolumbus kuulemma löysi Amerikan. Tuo luku on hakattu kirkonkiveen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hollolan_keskiaikainen_kivikirkko
Tuo on ollut myös yksi minun seurakuntieni kirkoista.
Hieno kuva; tuskin pystyisin vastaavaan vaikka olisi millaiset välineet.
Mökkielosta en tiedä mutta eräässä mielessä ”mökillä” asustelen minäkin mutta läpi vuoden.
Syksy on kyllä hyvää aikaa, värikästäkin, vaikka nuo ”värit” lisätyötä aiheuttavatkin. Kalastajalle tämä syksy on vuoden parasta aikaa; kalaa nimittäin kyllä tulee.
Tänä aamuna tuli nukuttua tolkuttoman pitkään; puoli kuuteen asti. Pikkumirrikin oli ihmeissään kun äijä vääntäytyi vasta näin myöhään yhteiselle postilaatikkolenkillemme.
Meillä kanssa ei ole mökkiä Aurejärvessä, venepaikka vain. Totta on mitä Kyuu kertoo, kyllä talvinen maisema ja pakkassää ovat hienoja.
Enpäs Hollolan kirkosta tiennyt yhtään mitään.
Vai kävi Kallelle köpelösti ja sai pikkumirriltä ”nuuskaa”.
No, niinhän minä tavallaan sain. Ulos kun tulin, ei Pikkumirriä näkynyt missään, normaalisti reagoi tuohon ulko-oven lukon rasahdukseen; sitten tuli viimein perässäni laatikolle ja kaikki hyvin. Laitoin aamupalan, otin riistakameran ja poistuin sisälle.
Parin tunnin päästä, ilman mielenosoituksia tuli mukaani päästämään kanat ulos.
Tämmöisen eläimellistä tämä meidän elomme.