lapsena vihasi puiden hakemista sisälle
hae ite, jos kerran palelet
olisi sanottu isälle
ei vain uskallettu
tänään, elämän kolhimana
arvostaa, kun on liiteri
siellä pinoja vieri vieressä
on mistä kantaa sylyllisiä
laittaa uuniin tuli
lämmittää vanhoja luita
katsoa ulos ikkunasta pakkasaamua
taivaalta putoavia
kauniita lumihiutaleita
osata antaa arvoa lämpimälle tuvalle
armaani kutomille villasukille
iloita arjen pienistä asioista
muistellessa vastoinkäymisten
onnistumisten taivalta
eletyn elämän taipaleella
Se on semmonen kiertokulku, kun luulee saanensa puita pinoon moneksi vuodeksi, niin joku niitä kantaa pesiin ja polttaa saman tien. Tuleehan niistä sitä lämmintä ja paistuu leivät ja pullat, jota työtä meillä näköjään juuri nyt tehdään, eli leivotaan.
Näin se Pentti menee. Onneksi puiden teko on myös hyvää kuntoilua.
Meillä oli aamuleivonnaiset jo tänä aamuna pakattukin. No, olihan siinä kotivaraakin.
Mukavan lämpimän se puuhella aam uisin vaan pirttiin tuo.
Klapinteko on myös minun lempipuuhaani, ollut aina. Nyt vaan tuo Fiskars makaa joutilaana ammattimiehen ”liiterissä”. Täytyy panna työhakemus eteenpäin.
Meillä Liisa tekikin hiukan kurjan tempun, otti ja kaatoi ison männyn rakennuksen ja järven välistä. Ei ihan ulettunut latva kiinni rakennuksen seinään, mutta eipä paljon puuttunut. Yhden omenapuun ja ja vuorimännyn runnoi, mutta mitäs niistä. Myöskin yhden kevytrakenteisen välivaraston osin pilppusi. Mitä lie maanantai tuo tullessaan.
” lämmittää vanhoja luita”
Hannu, älä ala mieleltäsi vanhaksi, vaan pysy nuorena, niin luutkin seuraavat perässä.