9.4 – korona rajoituksiin alkaa sopeutua

 

 

Viiden maissa Vilma neiti tuli nuolemaan kaulaa ja kehräsi – teki niin kuin esiherätyksen. Ennen kuutta noustiin. Vielä piti uunia vähän lämmittää. Aamutoimien jälkeen lähdin kohti kauppaa. koukkasin tosin viemässä moottorisahan kaverille. Itse kun olen poropeukalo, niin on parempi sellaisten katsoa sitä jolta homma käy.

 

Ihanat kauppiassisarukset olivat heti aamusta pirteinä ja iloisella tuulella. Minä heiltä kysymään, kun naiset sanovat, ettei koolla ole väliä, mutta teillä on, kun olette K-kauppiaita. Heillä kuten koko henkilökunnalla huumori kukkii –  nauroivat makeasti – vai oliko se huumoria?

 

Kauppareissusta sen verran vielä, että tarjouksessa oli yksikerroksisia Pandan konvehtirasioita, ostin kaksi. Perillä kotona Mirjam purki ostokset ja huomasi suklaarasiat. Kysymään alkoi, mitä vasten ostit suklaata? Minä siihen, kun halvalla sain. Mirjam: nyt et kyllä enää katso sitä Tankki täyteen ohjelmaa.

 

Kyllä ihminen on lopulta sopeutuvainen. Vaikka välillä tuntuu kuin laulussa: Onko tämä totta vai viinien huumaa, niin alkaa kuin itsestään ja totutusti käydä kaupassa riskiryhmäläisten aikaan, laittaa hanskat käteen ja vältellä ihmisiä. Kotona ollaan aivan kuin näin olisi aina ollut.

 

Hieman taas Suomen kielestä, miten yksi sana voi merkitä monta eri asiaa. En tiedä olenko lukenut liikaa Fingerpori sarjakuvaa, mutta väliin tulee ihan hullunkurisia väärinkäsityksiä. Joimme iltapäiväkahvia ja kuuntelin ns. toisella korvalla uutisia. Eräs uutinen kertoi Italiassa sillan romahtaneen ja yksi oli loukkaantunut. Hetken pohdin syytä miksi se ihminen nyt oli loukkaantunut yhden sillan romahduksesta?

 

Korona katsaus:

• ei tullut sairaalaan sopivia suojavarusteita. Somessa meuhkattiin, miksi ei kotimaisia varusteita saa. Autuaasti meuhkaajat unohtavat ketkä innolla ovat siirtäneet tuotantoja Kaakkois – Aasiaan. Ei taida olla Marinin hallituksella siihen osaa eikä arpaa.
• Myös kotimaisen tuotannon perään vaaditaan pikaisia toimia. Näköjään ne joilla ei ole mitään käsitystä teollisesta tuotannosta, ihmettelevät eniten mikä mättää. Me jotka olemme teollisuuden parissa työskennelleet, tiedämme, ettei uuden tuotantolinjan avaaminen käy käden käänteessä.

–  Saimme viime vuonna sylin täydeltä ikäviä uutisia vanhusten hoivakotien surkeasta tilasta.  Kiuruveden tapaus, jossa 8 vanhusta menehtyi, vetää mielen hiljaiseksi, surulliseksi. Ja taas tikun nokassa on yksityinen toimija, voi voi.

 

Nähtävästi alueemme kunnat Kihniö, Virrat, Karvia ja Parkano ovat säästyneet tartunnoilta. THL julkaisee vain ne joissa on 5 tai sitä enemmän tartuntoja. Toivotaan ja uskotaan kuntiemme olevan nollilla nyt ja jatkossa. Niin se maailma muuttuu, nyt hypimme riemusta nollasta, vaikka yleensä sitä hävetään: ”Sä oot kuule täysi nolla.” Enkä nyt tarkoita nollan pitämistä urheilussaJ)

 

Kevennys:

Oltiin aikoinaan velipojan kanssa ongella joella. Toinen oli joen toisella puolella. En saanut kalaa, joten huusin velipojalle: Miten pääsen joen toiselle puolen? Veli huusi takaisin, sinähän olet joen toisella puolella.