5.4 – mitä, ettei ollut koronaa?

 

 

Eilen irrottauduin iltauutisiin saakka virus uutisoinnista. Tuntui oudolta, ettei ole koronaa? Otsikon kopioin aikanaan olleesta Flora – margariinimainoksesta. Siinä lapset ihmettelivät ruokapöydässä, ettei ollut Floraa. Minkälainen maailma on koronan jälkeen – millainen itse kunkin elämä?

 

En lähde perkaamaan laajasti tulevaa aikaa, taloutta, yhteiskuntien kehitystä tai muuta vastaavaa. Mietin korona pandemian jälkeistä aikaa aikojen saatossa. Kuinka paljon väritämme aikaa tuleville sukupolville jne. Muutamia esimerkkejä millaisia tarinoita saatamme kertoa tai putkahtaa eri yhteyksissä esiin:

 

• te ette kuulkaa tiedä miten kovia aikoja ne oli. Kauppojen hyllyt tyhjennettiin, vessapaperit loppuivat ja keksittiin keinoja takapuolen pyyhkimiseen. Te nykyajan nuoret ette tiedä mitään siitä mitä on kun joutuu totuuden eteen. Silloin jokainen suomalainen katsoi kuolemaa silmästä silmään.

 

• Te vanhat nyt aina liioittelette, miten se muka oli jotain erikoista, en usko teitä. Kuuleppas pojanjolppi, se oli totista totta, maailmalta näytettiin kuvia kuinka ruumisarkut loppuivat kesken. Ihmisiä haudattiin ilman omaisia. Valtiot taistelivat tarvikkeista hampaat irvessä. Heikkopäisempiä heikotti niin, että povasivat jo maailmanloppua. Älä älä tuu mulle sanoon!

 

• äitee, minä vuonna saatiin puolukoita, ettei koskaan ennen? Tehtiin meinaan iso tili marjoilla, kysyy isäntä kiikkutuolista. Niin, eikös se ollut se sama vuosi kun oli se korona. Olihan meinaan sellainen marjavuosi sitten syksyllä, ettei muistini riitä moisesta sadosta toista. Oltiin silloin vielä parhaassa iässä, mutta monet hyvät ihmiset se vei, se virus.

 

• äiti mikä se korona oli kun siitä aina puhutte? Tapahtuiko silloin jotain ihmeellistä? Voi lapsikulta, ne olivat raskaita aikoja, kerron sitten joskus kun olet vanhempi. Uskotko jos sen sanon, että lapset kävivät koulua kotona. Eikä, en usko. Koulujen ovet laitettiin kiinni ja vanhemmat opettivat lapsia. Ja tapahtui noina aikoina, että lapset mankuivat päästä kouluun. Miten siistii, ei voi olla totta, mä olisin halunnut elää silloin. Nyt ei satu mitään kivaa, tylsää. Älä tyttö toivo sellaisia aikoja.

 

• isä, minkälaista silloin oli kun synnyin? Noo, silloin jouduttiin jäämään äidin kanssa kahden karantteeniin, meinaan kun teitä muita ei vielä ollut. Se oli semmoinen virus joka lähti Kiinasta ja pisti koko maailman polvilleen. Ei päästy käymään missään, mitä pikaisesti kaupassa. Melkein puoli vuotta oltiin sisätiloissa ja tekemisen puutteessa sinutkin poikani pistettiin sitten alulle.

 

• Muistatko milloin Antti Ruuskanen heitti maailmanennätyksen keihäänheitossa. Muistanhan toki. Se oli syyskuun ihan alkua, oli nimittäin koko kevät ja alkukesä sitä korona virusta, olethan sinä siitä kuullut puhuttavan. Olen minä jotain, mutta en pahemmin ole laittanut merkille mikä kumma se oli. No, oli mikä oli, silloin oli urheilukilpailut ja kaikki muu kielletty. Vasta heinäkuussa saatiin urheilla ja vasta syyskuussa oli Suomi – Ruotsi maaottelu stadionilla ja siellä se Antti nappasi haamuheiton. Muistan kuin eilisen päivän korona vuoden ja siitä tuon Antin maailmanennätyksen.

 

 

Elämme historiallisia aikoja, jos se yhtään lohduttaa. Varmaa on, kuinka tätä aikaa muistellaan kauan. Jokaisella on tarinansa ja muistonsa. Omaiset muistelevat menehtyneitä, selvinneet kiittävät onneaan, ettei kohdalle sattunut.  Kapakoissa tuoppien äärellä kinastellaan ja otetaan nokkapokkaa menikö se niin vai eikö mennyt. On niin monta tarinaa kuin on kokijoita.

 

Kevennys:

Olen ihmetellyt miksi nykyajan jääkiekkoilijat ovat järkeään isokokoisia? Sitten keksin: Heidän pelipaitoihin mahtuu enemmän mainoksia.