Hyvää lauantaita ystävät ja lukijat – ei taida monillakaan tuntua viikonloppu siltä ajalta, kuin ennen koronaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, emme ole yksin, suomalaiset viettävät kautta maan erilaista saunapäivää. Kyllä se vasta vielä lauteilla viuhuu ja kiuas kihisee, uskokaa pois.
Tiedättekö mitä? Eilen muistin ostaa sen kaalin joka edellisellä kauppareissulla unohtui. Nyt sain herkullista kaalilaatikkoa ja kaiken kruunasi tuoreet sämpylät. Kai tämän verran sallitaan leuhkiminen.
Katsoin Ilta-Sanomista eri kuntien korona tartuntoja. Kihniön kohdalla oli pelkkää viivaa. Huomasin selatessani kuntia läpi, että pienissä kunnissa oli tähän asti vältytty koronalta. Aamulla kaupan aulassa juttelin tutun miehen kanssa, hänen siinä pestessä käsiä. Totesimme yksissä tuumin, kun otamme me kaikki koronaa vastaan annetut ohjeet ja kehotukset vakavasti, silloin aina riski pienenee.
Ravintolat sulkeutuvat ensi yönä. Hätäkeinona selviytymiseen on alettu valmistaa ruokia kotiin vietäviksi. Aloin miettiä, eikö tuota pitäisi hyödyntää pienissä kunnissa joissa ihmisiä asuu syrjäkylillä? Kaupat toimittaisivat ruokia kotiin tuotuina annettujen listojen mukaan. Mielestäni meillä toinen kauppias näin tekee nyt koronan aikana, mutta voisiko olla ideaa jatkaa sitä pysyvästi?
Korona uutisia:
- Pääministeri Marin oli toissa päivänä hieman tuohtunut kun Helsingissä Kela päätti laittaa ovet säppiin. Miten ihmiset asioivat joilla ei ole puhelimia tai tietokoneita? Tuohtumus oli aiheellinen.
- Huolissani mietin, kuinka ihmisten korvauksien käy. Pääsiäinen tulossa, tilit näyttävät nollaa ja Kelan johtajista eräs ennusti juuri pääsiäisen aikaan alkavan kovat ruuhkat. Voi poloisia perheitä, yksihuoltajia, yksinäisiä, pienyrittäjiä ym. Toivotaan tähänkin pikaisesti löytyvän ratkaisu.
- Kiinasta oli saatu suojavarusteita – kovalla hinnalla, kerrottiin. Niin vain viruksellakin tehdään armotonta bisnestä. Jos jotain opimme, niin ainakin sen, että omavaraisuus tulee turvata jatkossa entistä paremmin.
Niin lupasinko eilen runon? No laitetaan nyt sitten, kevennys tosin jää pois: Lintujen elämää
mustarastas saapunut
pomppii pihamaalla
kissa vaanii takapuolta heiluttaen
laskee matkaa saaliiseen
liian pitkä
luovuttaa
harakka seurannut tilannetta
liiterin harjalla
joutsenet lentävät yli
ulisevat äänekkäästi
kissalla häntä paksuna
säikähdyksestä
tiainen tepastelee pihan poikki
hakee navetasta tuhkaämpärin
lintujen keväiset toimet ovat tavoittaneet
aseman perukan
Sen verran tuossa jutussa mainittuun Kelan ovien sulkemisiin, niin Kela oli kovan kritiikin myötä pyörtänyt päätöksensä ja ovet pidetään auki.
Olipas hyvä runo ja ihmiseloakin sinne piilotettu.
”Meidän” Mirri se vaan on aika kummastus; pelkää kukkoja, kanojen suhteen varovainen, harakalle uhittelee, pienemmät linnut saavat vaikka nenän eteen laskeutua ja niinhän nuo pahukset tekevätkin.
Peuraperhekin saapui juuri aamusyönnökselle. Se on kaunis eläin, en ampuisi jos vielä metsästelisin; kauneutta ei saa tappaa, se on mielipiteeni.
Niinpä Kalle, eläimet ovat kauniita, en minäkään tohtisi niitä ampua. Mukava kun Mirri käy teitä aina morjestamassa ja viettää siellä aikaansa.
Hesassa mustarastas taisi munia jo helmikuussa. Täällä eivät lle edes soitimella eli eivät ole asettuneet. Ovat arkoja ja varoitusääniä päästellen pakenevat. Jotkut herkkusuut ehkä pistäneet laumasta pataansa.
Kyllä mustarastas jo reviiristään kertoilee, jo monta päivää sitten ensimmäiset. Pesintäpuuhissa on. Pitää vain aamusella mennä ulos siinä viiden jälkeen, melkoinen konsertti mutta se loppuu auringon alkaessa nousta, tai ainakin vaimenee.
Tuosta Mirristä eräs tuttavamme sanoi: Kuinka te viitsitte ruokkia jonkun muun kissaa, kallistakin.
Minä siihen sitten sanoin: Emme tupakoi, emme pelaa näitä markettien pelejä, emme veikkaa, emme lottoa; kyllä meillä on sittenkin sen verran varaa, että omaksi iloksemme Mirrille herkkupaloja tarjoilemme. Mirri tuo elämäämme sellaista vähän salaista viihdettä, mitä eivät läheskään kaikki ymmärrä. Aivan sama koskee pihalintujamme ja muita eläväisiä; emme me niitäkään omista.
Tuli muuten tuosta Mirrin herkuista mielleyhtymä; Mirrille tarjoamme herkkuja, parhaimmillaan kustannus 2,5€/päivä, joskus reilusti vähemmän kun tuota kaikenlaista kalaa alkaa tulla. Herkkuja vaatimattomammat eivät kelpaa.
Olisikohan meillä ihmisillä vähän sama, ongelma.
Kun olosuhteet ovat miltei kohtuulliset; pitäisi saada parempaa, ilman omia ponnistuksia?
Pari tuttavaa on menettänyt äkkiä työnsä, tai alkava työ on lykätty. TE-toimisto on heille hyvin vihainen ja uhkailee – näissäkin oloissa – karensseilla. Ikävää.
TE-toimisto toimii kuten Poliisi, sakottaa riippumatta tilanteesta