Sunnuntai alkoi lottovoitolla. 10 eurolla lottosin ja neljä numeroa oli oikein. Vain kolmen numeron päässä oli täyspotti ja niissäkin kahdessa oli vierekkäinen numero. Katselen aamua kamarin ikkunasta pihalle. Kohta pääsee kasvimaalle, tai Mirjam pääsee. Mansikkamaa siistimistä vaille – täytyy pajukkoa ympäriltä raivata. Ei vaan, yhdessä on mukava ahertaa.
Ja taas on ongelma? Menisikö ulos kaatamaan muutaman puun vai pitäisikö lekottelupäivän? Aina joutuu tekemään päätöksiä? Miksi kukaan ei ole komentamassa? Puiden kaatamisesta tuli mieleen kuinka herkkäluontoinen olen. Säälittää kaataa puita jotka ovat eläneet kanssani vuosikymmenet. Keväisin koivunlehdet puhkeavat hiirenkorville, pian avautuen täyteen kukoistukseen, antamaan iloa ja riemua suomalaiseen suveen. Eivät ole syytelleet, eivät moittineet. Ja nyt minä onneton menen puunjuurelle moottorisahan kanssa ja kaadan armotta koivuparan jos toisenkin.
Lantin heiton jälkeen lähdin ulos. Kaadoin, karsin ja pätkin ison koivun. Iltapäivällä touhusin vähän aikaa pihassa. Juri koiran haudan lakaisin. Aina vaan tulee poikaa ikävä. Otin riskin ja vein lumikolan liiteriin. Satakoot vaikka puolimetriä lunta vielä, mutta takaisin en kolaa hae ennen syksyä.
Onneksi oli osin pihassa lunta, sain tekosyyn itselleni olla lehtiä haravoimatta. Ihmettelen kovasti, olinpa sisällä tai ulkona, aina siivoaminen on yhtä vastenmielistä. Onko kyse mielenkiinnosta? Muistan kuinka lapsena urheiltiin aamusta iltaan, pyöräiltiin uimaan monta kertaa päivässä, mutta kun isä pyysi tuomaan sylyllisen puita sisälle, niin johan oli marinaa. Ei ole tehty harjaa tai haravaa käteeni sopiviksi, se se täytyy olla syy.
Uutiset kertoivat tien menneen poikki? Ja vielä molemmilta puolilta. Oliko joku käynyt kaivinkoneella katkaisemassa? Tällaisen uutisen luin: ”Valtatien 9:lläTampereella rekan ja henkilöauton kolari – tie poikki molempiin suuntiin”. Oliko ihme jos tuli kolari kun tie oli katkaistu!!
Korona havaintoja:
- korona uutisoinnissa alkaa monella mitta olla täynnä. Tilastoja kuolonuhreista, tartunnan saaneista ja ties mistä. Jotkut tarvitsevat noita tietoja. Mitä muuta voi kuin odotella, milloin virus koputtelee oven takana ja toteaa, nyt minä sitten tulin.
- jossittelu on kiva harrastus. Nyt koronan aikaan löytyy jos minkälaisia teorioita, epäilyjä ja syyttelyitä. Aion huomisen jutun tehdä pelkästään jossittelemalla.
- ihailemani kirjailija Veikko Huovinen teki aikanaan teoksen Lentsu. Luin ja naureskelin kippurassa. Kirjasta tehtiin myös televisiosarja jossa kertojana oli Heikki Kinnunen. Siinä virus loikki ihmisistä toiseen ja aiheutti kommelluksia. Nyt sen voisi esittää.
Kohta saa veneen vesille. Kuten tiedämme, minä ja veljeni olemme mestarikalastajia ja veneilijöitä. Sattui metka tapaus viime kesältä. Oli satanut vettä, täyttäen venettä jonkin verran. Velipoika ehdotti, äyskäröi pois ennen kuin lähdetään. Minä siihen, mitä turhia, lähdetään meneen, koska taitaa alkaa sataa, otan matkalla katiskoille vain tapin pois, niin saadaan vene tyhjäksi. Ei tyhjentynyt.
Laitetaan vielä yksi laihialaisvitsi: Laihialainen oli voittanut lotossa 1000 euroa, mutta oli harmissaan. Hän kun oli ottanut täyden kupongin ja voittorivi olikin ensimmäisessä rivissä.
Minä se tänä aamuna ennen viittä hämmästyin kun Mirri (kissamme?) oli saunan nurkalla; ei ole koskaan ilmestynyt ennen klo yhdeksää. Siinä se sitten oli, laitoin aamiaisen Mirrillekkin, hyvin maittoi.
Niin, ettäkö Mirrin tunnistin, minähän vieläkin kuljen otsalampun valossa aamulehden haussa ja tuo Mirrin liikehdintä, siksi ominaista se on, että varmuudella tunnistin.
Tänään meidän harakoillamme oli juhla-ateria; löysin pussin sulaneita katkarapuja, kanoillemme, varislinnuillemme ja Mirrille.
Mirri se on parempaankin tottunut ja toi sen selväksi; mitenb olisi muikkua tai silakkafilettä?
Nyt ovat yöt kissojen kulta-aikaa, ei minun kissakaan paljoa illalla ja yöllä viihdy sisällä. Aamulla tuli liiterin vintiltä kuuden aikaan esille ja sisälle. Nyt nukkuu päivän.
Niinpä, noista yökissoista minulle on kertynyt juurikin noiden kameroideni vuoksi; melkoisestikkin kuvamateriaalia.
Kissat eivät minua kovinkaan paljon ole kiinnostaneet; Mokan poisnukkumisen jälkeen, ihme kyllä kissat ovat kiinnostukseni kohde.
Tuo Mirri on aivan erityislaatuinen kissa, ”meidän Mirri”. Tänään se sai kalojen lisäksi Cesarin kana/lihasäilykettä; maistui näköjään.
Vaimo se vaan yrittää sanoa, että Mirrin ruuat alkavat lähetä meidän omien ruokakulujen luokkaa. No, mitäs tuosta, sehän on ”meidän Mirri”.
Yöllä heräsin lenssun tuntemuksiin. Oli pientä päänsärkyäkin. Nyt on lenssuinen olo, kuumetta ei. Saapi nähä, miten kehittyy.
Eristysohjeita olen noudattanut, käynyt vain apteekissa kerran ja lähikaupassa joka toinen päivä.
Jostakin on kuitekin jokin pöpö liittynyt seuraksi.
Koronan kannalta olisi yksi kolmesta metkittävästä riskistä korkea hemoglobiini. Onneksi on nyt pikemminkin anemia.
Pidetään peukkua että säästyt. Toisaalta jos olet perusterve, niin voit päästä vähällä, vaikka ei sekään mitään takaa, mutta jos selviää saa immuniteetin.