13.5 – kauppareissu

 

 

Viileä, mutta aurinkoinen aamu johon oli mukava herätä. Aloitin päivän käymällä läpi tähän asti kirjoittamani korona ajan päiväkirjani. Kai siitä saisi aikanaan ihan kansien väliin tehtävän teoksen. Saa nähdä kauanko vielä jaksan kirjoittaa joka päivä.

 

Tänään ajattelin laittaa päivän risaiseksi. Lähden kohta kauppaan ja ostan oikein ison pizzan. Pussillisen liköörikaramelleja ja sitten olenkin liköörihuuruissa kuin Ellun kana. Vai laskentaanko se ratkeamiseksi ja täytyy ottaa ilo ilman viinaa? Taidan tyytyä Fazerin parhaisiin.

 

Eikö apteekissa myydä katumuspillereitä? Ovatko ne tehokkaita elämän risaiseksi laittamisen jälkeisen päivän katumukseen? On tämä taas vaikeaa. Jo ennen kauppareissua omatunto kolkuttelee. Täytynee mennä rappusille istumaan aurinkoon ja pitää tuumaustauko.

 

Kauppareissu tuli tehtyä ja syötyäkin jo. Nyt sitten kärvistellään ja mietitään, joko pian ovat verisuonet tukossa roskaruuan tuloksena. Kylällä oli hiljaista, muutamia ihmisiä liikkeellä. Kaupassa kiusasin tuttua myyjää. Kassan luona on lattiassa punaiset ympyrät ja niissä lukee: Muista turvaväli, seiso tässä. Minä kysymään, jos seison tässä, miten sitten saan tavaroita eri hyllyiltä? Entä mitä muuta siinä voi tehdä kuin seisoa? Voisin tietysti kassajonossa pötkötellä tai istua, mutta mitä siihen muut sanoisivat. Piristi kassa tädin päivää, sanoi myyjä.

 

Korona ihmettelyä:

• kauhea meteli oli viikkoja sitten Kiinasta tuoduista maskeista. Kaikki haukkuivat ne lyttyyn. No nyt VTT on testannut niitä ja hyväksi todennut. Mitä tällainen pelleily oikein on?
• huomenna alkavat koulut taas hetkeksi aikaa kovan murinan saattelemana. Molempia kantoja on helppo ymmärtää, joten itse olen väärä ihminen sanomaan juuta tai jaata. Jos oli Jukolan veljeksille, Eeroa lukuun ottamatta koulunkäynti tervanjuontia, oli se minullekin. Käykö suurin osa lapsista nykyään mielellään koulua, en tiedä?
• laivayhtiöiden lipunmyynti käy kuumana, kertoi toinen iltapäivälehti. Siis jatkuuko sama meno kuin ennen koronaa? Niin piti kotimaan matkailua tukea kiertämällä ympäri Suomea, mutta ei näytä tulevan kuuloonkaan – ulkomaille vain hinnalla millä hyvänsä.

 

Kyllä miehenä olemisesta on joskus hyötyä. Muistan erään kerran kun olin kolmen naisen pöydässä iltaa istumassa. Naiset kehuivat vuorotellen kenellä on hallussaan vanhin esine. Jollain oli isoäidin antama rukki, toisella taas ikivanha lautanen ja kolmannella todella vanha ryijy. Sanoin vuorollani, mitä nuo nyt ovat. Minulla on aataminomenaJ)

 

Huumoria: Kihniöläisissä on paljon jääkiekkojoukkue Tapparan kannattajia. He varmaan tietävät mitä eroa on Tikkurilalla ja Tapparalla? Tikkurila tekee maalejaJ)