Presidentti on huolissaan käsityksestä, ettei valtionvelkoja tarvitsisi maksaa takaisin ja, että rahaa tulee vain keskuspankista painokoneita pyörittämällä. Ja, että edessä on niiden suuri anteeksianto. Siis reaalirahallako vai pörssirahalla ?
Privaatti-ihmiset maksavat velkansa takaisin kansankielellä kassavaroistaan. Ja, lisää ei tule, jos entisiä ei ole hoidettu tavalla tai toisella vakuuksin tai muin keinoin.
Miksi kukaan ei ihmettele sitä, että rahaa syntyy koko ajan finanssimarkkinoilla tyhjästä, arvonnoususta ja pörssikursseista. Nousua tulee ja nousua menee ja rahaa tulee ja rahaa häviää. Jotkut onnistuvat kähmimään ansiotta arvonnousulla ml. jotkut valtionyhtiöt sekä eläkeyhtiöt.
Eli konemaisilla sijoitusohjelmilla luodaan tyhjästä rahaa minuutissa tuhansiin kohteisiin sijoittamalla ja optimoimalla, ostamalla ja myymällä tyhjää eli salkun arvoja. Ammattinimike on pörssimeklari.
Samanaikaisesti reaalinen pankki/yksityinen raha edustaa vain n. 5 % koko raha/finanssimarkkinoista.
Joku kansanedustaja Lepomäki loi miljoonaomaisuutensa Lontoon pörssimeklarina. Presidentti puhuu kummajaisia. Kansanedustaja rahaa pilvistä. Ja täällä rivissä pitää vain katsella taskujaan, lompakkoaan ja lovea pankkitilissään.
Taidan panna töpselin seinään ja kännykän päälle ja revin rahaa seinästä ihan tuosta vaan.
https://www.kaleva.fi/ilkka-pohjalainen-presidentti-niinisto-huolissaan/3126656
Ei millään pahalla, mutta kommentoin paria yksityiskohtaa, jotka mielestäni ovat kovin ristiriitaisia aiempiin kannaottoihisi.
Niinistön ajatukset ovat enemmän kuin perusteltuja, mutta miten ihmeessä voi olla niin, että Eu:ssa eikä Eu:n ja sen kautta EKP:n harjoittamassa talouspolitiikassa, johon myös meidän tulisi suhtautua avoimen positiivisesti,ellei jopa orjallisen kuuliaisesti ole koskaan mitään ongelmaa, kun samaan aikaan EKP on painanut jo vuosia 24/7 ilmaa juuri pörssikursseihin, elvytyksen nimissä ?
Ja kun nyt Lepomäen ihan nimeltä mainitsit, niin milloin hän on toiminut Lontoossa pörssimeklarina ?
Unissaan
En ota mitään kantaa EKP:n toimintaan sinänsä, vaan ilmaisin asian niin, että raha tehdään ”ilmasta” keinottelemalla pörssikusseilla eli yritysten osakkeiden heilumisella olipa kysymys EKP:sta tms.
Ainoaa realismia on se, mitä yritys tekee tuotteillaan ja mikä niiden kysyntä on ja niistä saatu hinta, millä taas katetaan yrityksen reaalikulut ja kehittäminen.
Mutta totta on, että pörssiyrityksen arvoa mitataan ”osakeheilurilla”, jonka peruste on spekulaatio itse yrityksestä tuotteineen, yhteiskunnasta, maailmanpolitiikasta, luonnosta, ilman laadusta työoloista, henkilökemiasta, osaavista ihmisistä jne. Jopa myydään koko yritys reaaliarvo plus oletusarvo pörssissä ( spekuatiivinen tyhjä ).
Tavallinen yritys ( ei pörssissä) tekee omaisuutensa reaalityöllään. Sillä kieltämättä voi olla myös pörssiomaisuutta,
Lepomäki oli johtajana ja pankkiirina Skottilaisessa pankissa. Samoin hänen miehensä Suomessa. Molempien taloudellinen menestys on syntynyt pörssiosakkeiden parissa.
Kyllähän meikästäkin olisi voinut pörssimeklari tulla. Olisin vain mennyt meklaamaan Keltaiseen Pörssiin siihen malliin, että olisi kannettu ulos.
——
Aikoinaan Neuvostoliitossa oli vissiin Euroopan alhaisimmat verot. Valtio varmaankin korvasi verotuksen esi-eeuu -malliin painamalla rahaa.
Inflaatio ei vaivannut, kun valtio määräsi hinnat. Kaikilla riitti kahisevaa, mutta ei ollut mitä ostaa. Myytiin ”tiskin alta” vähän kalliimpaan hintaa. Myyjän ammatti saattoi olla tuottoisa, mutta vaati kovakorvaisuutta asiakkaiden epäilyksille.
Kommunistien elintason nousu hidastui, kun ei löydetty enää tarpeeksi kansanpettureita lähetettäväksi orjaleireille.
Terkkuja Kontulalle ja kumppaneille, kuten taideyliopiston exrexille, Tiina Rosenbergille, jonka taideyliopiston hallitus valitsi, ja kulttuuriministeri Arhinmäki nimitti!
Eu:han myös on tehnyt uutta rahaa. Rahaa voi tehdä velkojen maksuksi jos talous muuten antaa myöten, muuten voi tulla vaikka hyperinflaatio niin kuin Saksassa 1920- luvulla. Mutta EU:ssa ei inflaatiosta ole huolta.
Inflaatio tai deflaatio taas perustuu mitattaviin reaalihintojen kehitykseen ja tuotteiden kysyntään valtiotasolla.
Inflaation aikana kuten esim. laman kynnyksellä 90- luvulla joku saattoi ansaita kiinteistöjen tolkuttomilla arvonnousuilla ja myydessään ne oikeaan aikaan pois. Seuraavan vuoden aikana hinnoista oli jäljellä jopa vain n. 30 % Helsingissä. Osallistuin molempiin vaiheisiin.
Karmea esimerkki, jonka onneksi jokunen hoksasi. Työnantajani ”keräsi” varallisuutta ”lisätyöeläkevakuutuksiimme” sijoituksillaan. Sijoitukset onnistuivat jonkin aikaa ja eläkevarallisuus karttui. Oli hajua, että tuosta ei kyllä kohta mitään muruja saa. Koska sopimuksellani pääsin erittäin varhain ”eläkkeelle”, putsasin heti kertyneet omani pois. Myöhemmin kaikki muut jäivät nuolemaa näppejään.
Raha ei kasva puussa tapasi isäni sanoa.