Jo pitkään ihmettelin, mikä on se kummajainen kuin Sastamala, Akaa tai Raasepori. Ne ovat kuulemma jotain historian jäänteitä jostakin Suomen muinaishistoriasta ja muka ihan nykyaikaa.
Sastamala, paremmin sanottuna Vammalan ympäristö, tuli eilen tutuksi Tyrvään murteella opastettunsa. Mutta se asia oli, että ovat ne osat Sastamalaa, Vammala, Karkku, Tyrvää, Heinoo, Ellivuori, Mouhijärvi jne. yhdet kauneinta osaa Suomesta jylhine mäkisine Rautaveden ympäristön maisemineen. Ja se opastus Tyrvään murteella vasta hauskaa oli.
Kartanojen herrat ja alustalaiset siellä tiesivät paikkansa, missä Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa piti istua ja, miten piti pukeutua ja kenelle puhua ja koska. Tuomiston kartano, viikinkien reitillä Kokemäen jokea Pirkkalaan, kätki alleen kalmistoja. joista on otettu talteen muinaismuistoja, koruja ja aseita. Mutta ovat ne talolliset osanneet aina taloilleen paikan valita, ilmansuunnat, mäki, järvinäköala, kulkureitit, talot, hirsirakenteet, sisutus, tiilet kaikki käsin todellisten ammattimiesten, tiilenlyöjien, hirren salvoojien jne. rakentamina paikan päällä kuten Tuomiston kartanokin ( ei ollut homerakentamista ). Tyrvään huippukauniissa pappilassa seurasi luvattu ”arkinen matkalounas”, joka olikin paistettua ja haudutettua ankan koipea yrttivoikastikkeella, punasipulipaistoksella ja ruskistetuilla pienillä uuniperunoilla, huh, huh, gourmet- herkkuahan se oli.
Vammalan keskustassa opas intoutui muistelemaan eri ilmansuuntien sijaintia liikenneympyrässä Tyrvään murteella. Oli siinä ”neljän ruuhkassa” Vammalassa ihmettelemistä, kun bussikusi kiersi ja kiersi ympyrää kymmenkunta kertaa ja opas selosti reirattua raittia enneku topattii.
Ja, lopuksi kävimme maistelemassa oikeaa sveitsiläisen tekemää, pitkään kypsynyttä ”varpaanvälijuustoa” Häijään herkkujuustolassa.
Suosittelen muutaman kympin kotimaan opastettua lähimatkailua kaikille. Ottakaa paikallisen kielen opas mukaan, se vasta murteella hauskaa on.
Ei misää puhuta niin selevee suamee, ku kyröh, karkuh, kankaanpääh ja ikaalihih.