”Politiikan asiantuntijoita” riittää: talouspolitiikka, työvoimapolitiikka, sosiaalipolitiikka, ulkomaanpolitiikka, sisäpolitiikka, ympäristöpolitiikka jne.. ja sitten vielä varsinaiset tiedemiehet. Yhteisnimittäjänä kaikille on se kapea-alaisuus, millä he omaa sarkaansa puolustavat verenhimoisesti, kun toteavat olevansa politiikan ydinkehän ulkopuolella ja varsinkin opposition tukileireissä.
Ja heitä jokaista muka päättävien poliitikoiden pitäisi kuunnella korva höröllä, kumartaa ja nyökytellä- roskaa. Yleispoliitikoiden- hallituspoliitikoiden pitää kuunnella heitä, jotka osaavat kertoa siitä, miten hallitusohjelma saadaan onnistumaan ja välttämään karikot ja, heitä suuriäänisiä sivukorvalla, millä se epäonnistuu. Heitä suuriäänisiä, oman agendansa ajajia riittää.
”Politiikan toimittajat” ovat hyeenoita haistelemalla mahdollista tulevaa haaskaa ja pettyvät, kun haaskan haistaakin joku muu tai sitä ei löydykään. Se ei lannista, vaan oma ego pitää saada lööppeihin kissankorkuisin kirjaimin, hiirinähän toimittajat eivät halua olla. Ja näitä kissa-hiiri-toimittajia riittää, kun ip-lehtien etusivut lukee ja myös muiden medioiden ”naamataulutoimittajat”. TV- puollella se narsismi oikein kukoistaa, milloin he, suunsa vain auki osaavina tai muuten egohipiänsä vankeina olevina haastateltavasta välittämättä.
”TV- historiasta” pitäisi oppia. Ei voi olla edelleenkään ihailematta Arto Tuomista, Leif Salmenia, Karpoa, Taanilaa jne. olivatpa sitten oikealta tai vasemmalta, mutta olivat äärimmäisen sivistyneitä ja osaavia revolveri aina latauksessa ja nopealla vedolla.
”Mitä tästä seuraa”: ”some” riehuu mikä milloin sana tai nimi siivilään tarttuneena. Väärinymmärrys, tiedon puute ja tahallinen käsitys ovat päivän nimi. Palstat ovat täynnä nimimerkkejä, linkkiviidakoita, mitkä tukevat omaa egoaan.
Tästä ei seuraa mitään hyvää !
Leif Salmemia kuunnellessa oli hauska pohtia, että minkä merkkistä rähinäviinaa oli kulloinkin maistellut.
Taanilaa kuunnellessa ei tullut viina mieleenkään.
Eihän hallituksen tarvitse kuunnella kuin omia asiantuntijoitaan, eikä pakosti edes niitä, kuten on tämänkin hallituksen aikana huomattu.
Politiikan asiantuntijoita kuitenkin tarvitaan arvioimaan ja ”tulkkaamaan” politiikkaa ja sen vaikutuksia, asiantuntijoiden taustat ja niiden vaikutus lausumiin jää kuulijan vastuulle.
Toimittajat tekevät työtään ja kaupallisessa mediassa sen työn pitää myydä ja otsikot myyvät, ikävä kyllä aivan liian moni jättää sen varsinaisen tekstin lukematta, mutta se kai on tätä päivää.
Omia kuunnellaan, mutta ei satunnaisia rähjääjiä esim. ”Kränä’
” Asiantuntijoita” rittää omasta mielestään.
Oikeiden toimittajien tehtävä ei ole todellakaan myydä,, vaan tehdä uskottavaa journalismia.
Poikkeukset ip-lehdissä ja juorulehdissä pitävät yllä valheellista kuvaa.
Minun on ikävä Heikki Peltosta, joka veti Ylellä Ajankohtaista Ykköstä kerran viikossa. Se on yksi lukuisia asiaohjelmia jotka yle on ampunut alas musiikin ja reality-viihteen alta. Hän oli toimittaja, joka ei kelpuuttanut tusinavastausta. Hän kysyi lisää. Hän vaati tarkennusta. Siinä ei asiantuntija pärjännyt pelkällä tittelillä.
Hän oli tiukka, tarkka, mutta kohtelias ja kunnioittava.
Edesmennyt Heikki Peltonen oli hyvä ”jätkä” ja arvostettu jopa kollegoiden piireissä.
Toimittaja Juho-Pekka Rantalassa on sitä jotain; antaa tilaa haastateltavalle. Samaan hyvään kastiin kuuluu myös Markus Leikola.